Wigren chilijuusto herkkulenkki Paskiaisen piinapenkissä

Oli tiistai ilta ja Paskiaisen klyyvarin olo oli tukkkoinen kuin pihkatapin omaavan karhun ahterilla.

Kaupasta (ei ihan lähi) oli löytynyt uusi tuttavuus piinapenkkiin testattavaksi. Wigrenin chilijuusto herkkulenkki. Alkuilta olisi sen varassa sillä herra Kakkiaista laiskotti.

LIhapitoisuus paketin väitteen mukaan 63%, ja tulinen merkintäkin vielä etiketissä… Yleensä merkki siitä että tuote on yhtä tulinen kuin kuolleen neidon suudelma.

Makkaran lihapitoisuuden voi aluksi jo kylmänä suoritetusta testimausta mahdollisesti uskoa. Tosin ei lihaisin makkara mitä vastaan on tullut. Juustoa mukavan isoina yllätyksinä seassa. Alustava nuuskinta tuotti makkarasta savun hajua joten joko sitä on tungettu sekaan keinotekoisesti tai vöitetyn savuchilin kautta ja Paskiaisen kuono ei ollut ihan niin jumissa kuin Paskiainen oletti. Jotenkin epäilytti moinen puolitukkoistaa kärsää.

Sinappia lenkki ei tarvi kylmänä ja vielä vähemmän lämpimänä. Sinapin kanssa suuhun jäi enemmän rasvainen olo kuin ilman.

Paistettuna mehukas makkara, kylmänäkin syötävää joten ihan jees.

Makkaran 1.7% suolapitoisuus tulee esiin etenkin paistetusta versiosta, kylmässä suola ei ainakaan Paskiaisen suuhun liiemmin maistunut. Olisikohan lämpimän version suolaisuuden parempi maistuminen johtuvaista juustosta…

Paketissa lukeva "tulinen" on selkeästi koristeteksti ja chilin määrä makkarassa on niin alhainen että säälittää jos uskoo paketin etikettiin. Toki makkarassa on hieman chiliä, ja jos pakkausta on uskominen, savun makuki on chilistä. Chilin mieto maku lähes hukkui Paskiaisen siemailemiin perus lager keskikura oluisiin mutta kyllä siellä jossain jotain chiliä on, tosin hävettävän vähän ja siitä miinusta. pari kolmen magnitudia muhevampi lämpö olisi nostanut tämän makkaran täysin uusiin ulottuvuuksiin. 

Hinta oli 4.90e/480g paketti eli vähän yli kympin kilo, suht tyyristä tuotetta… Siitä räpsitään miinusta etenkin sen tulisuuden puutteen vuoksi.

Arvosana 3.5/5. Ihan jees valinta makkaraksi jos tykkää tuhlata liiat rahansa makkaroihin eikä lihaan, kannattaa toki vähintään kerran testata sen verta hyvää oli ja eihän sitä tiedä jos makuaisti ihastuu enemmän kuin puolitukkoisella Paskiaisella…

Nostalgiaa, Snagari annos wannabe v2 nuoruuden syövereistä...

Paskiaisella oli taas kerran hieman yllättäen tullut oluen maistelupäivä vaikka moista ei ollut suunniteltu tähän kohdalle viikon alkupäätä, se ei tosin Paskiaista haittaa. Kaikki t-alkuiset päivät on hyviä oluen juontiin ja Tänään on paras niistä.

Tukevan turvakas hostinne oli saanut haltuunsa soveliasta korvausta vastaan kolme koppaa olvin 8.5% tuplapukkia. Tosin tuotteen toimittajat olivat töpeksineet putkareissun (sitä sattuuu) ja auton hajoamisen (sitäkin sattuu) verran, että vastoinkäymisiä oli kerennyt noiden syntisten alkoholitölkkien nimeen kertyä ihan rienaavat määrät ja avustuslasti taivaallista ohraista janonsammutinta oli monta tuntia myöhässä…

Mutta Paskiaisen sanoin, parempi myöhään kuin ei koskaan kännissä…

Moisen seikan vuoksi Paskiaisella oli safkan osaltakin pasmat hieman sekaisin. Tällä kertaa mentäisiin ihan pelkistetyimmillään ettei nyt ihan nälkään kuoltaisi kun tuontitarvikkeen samplaus oli aloitettu. 8.5% olut kun upoaa ja toimii ihan eri kaliiberisti kuin kotoinen 4.5% keskikura, kannattaa kokeilla...

Pötsi oli murissut kuin lauma vihaisia luolakarhuja ja kaipaili täytettä joten Paskiainen meni siitä mistä aita on kaadettu useasti. Safkaksi valkkautui ranskanperunoita ja makkarapaloja, melkein kuin nostalgiaa snagarilta osa 2. olisi kyseessä…

Ero vain olisi että Paskiainen ei jaksaisi näitä ranskalaisia paistaa öljyssä, saati edes uunissa, vaan ne käryyteltäisiin uskollisella valurautapannulla makkaran kera.

Tarvikkeiksi siis ranskanperunoita ja makkaraa. Koristeeksi ketsuppia ja sinappia ja suolaa maun mukaan. Kaikki muu lisäke on myös valinnaista.

Paskiainen heitti käyttöön about  1:1 setin eli n. 200g makkaraa ja ranskiksia.

Levy about 2/3 teholle, paskiaisen kuolevassa hellassa se tarkoitti että 4:lle ja ensin pannulle öljyt, peråään ranskikset ja niille rusketusta välillä muutamasti käännellen n. 7-8 min verran. Odotellessa silputtiin makkara (halvinta mahdollista kuraa mistä lie sulkijalihaksista tehtailtuna, atria atrillia, mutta sopivassa humalassa syö vaikka sopivan suolaista sepeliä)…

Makkarat vaiheessa pannulle perään ja 5-6 min vielä paistelua käännellen. Sitten sekaan suolaa ja sekoitusta, päälle lisää suolaa ja lautaselle, ja lautaselle lisää suolaa. Njuu, Paskiainen on suolanhimoinen humalassa, olisi nuolukivelle käyttöä.

Sitten ei kuin ruuttailemaan lautaselle ketsuppia ja sinappia kuin pulloilla olisi ollut reipas ripuli. Seuraavaksi harrastettiin syömistä. Rasvaahan annoksessa riittäisi vaikka vankkurit rasvaamaan.

Muinaisesta snagari annoksestahan tämä erosi siinä että alkuperäisessä ranskikset olisi uppopaistetut mutta kun laiskotti, revisiitti ehkä luvassa joskus… Sipulisilppu puuttui myös laiskuuden vuoksi.

Lopputulos:

Mitä epämääräisimmän näköistä tuotosta, tuo silti nostalgiaa mieleen, mutta sopivan humalaisena ja nälissään tuota syö yhtään vikisemättä.

Arvosana kuitenkin vain 2.25/5 kulinaristisilta osiltaan. Makkara oli Atrian atrillia joka on pääosin tehty mistä lienee sulkijalihaksista, ja ranskikset eivät ole pannulla tehtynä öljyssä keitetyn veroisia mutta kyllä niitä syö. Nälkä lähti mutta mielessä vilkkuu reippaita teorioita makkarassa olevan lihan lähteistä ja ne ei ole kokoperheelle soveliasta tekstiä ne...