Paskiaisen pannuranskikset ja kasleripihvi pieneksi hiukopalaksi

Paskiainen oli tehnyt poikkeuksen ja seuraili puolella silmällä 2013 jääkiekon MM ottelua Suomi - Latvia. Em. tieto saattaa järkyttää herkimpiä lukijoitamme joten on suositeltavaa että sitä ei olisi kannattanut lukea. Tämä punkero hostinne kun on tunnettu kiinnostuksen puutteestaan urheiluun ellei kyseessä ole reipas oluenjuonti tai syönti kilpailukin käy.

Poikkeuksen tutuissa, turvallisissa ja hyväksi havaituissa tavoissa vaikutti aiemmin päivällä harjoitettu pussikaljailu sekä vielä matsia ennen haettu täydennys olut jne.

Ahnaasti kulutetulla oluella on kuitenkin paha tapa aiheuttaa nälkäpiikkiä tälle kakkiaiselle joten jotain pientä pikaista purtavaa piti kehitellä kun katseli Suomalaisten sössimistä jäällä, oli kuin humalassa olisivat pelanneet, niin huonoa peliä, sääli ettei kotikatsomosta saanut jäälle paiskattua olut tölkkiä peliä piristämään.

Paskiaisella oli taas ranskalaisia perunoita ja olipa tullut ostaneeksi 800g paketin Rainbow kasleripihvejä. Niistä säätäisi pikaisesti murenta joten ei kuin tuumasta toimeen olutta siemaillen.

Ranskikset hieman öljyiselle valurautapannulle, lämmöt aluksi täysille, hetken päästä 4 paikkeille ja paistelua/kääntelyä minuutin parin välein kunnes ranskikset olivat valmiina.

Kasleripihvin paistelu sujui myös nopeasti. Lämmöt aluksi 4:lle kunnes pannu kuumana. Sitten pihvi pannulle ja lämpö 2-3 min päästä 3:lle, sitten 2-3 min. päästä pihvi ympäri, lämpö 4:lle ja taas samat.

Ajat ovat karkeita sillä ei paskiainen sekuntikellolla seuraa mutta oikeita lienee puolen minuutin toleranssilla. Kuka sitä humalassa kelloon katselisi, paitsi ehkä kellotaulun päälle sammumassa oleva.

Noh, lopulta kun ranskikset ja piffi oli valmiina, ei kuin ranskiksille suolaa, lautaselle ja piffi kaveriksi. Kyllä sillä se pieni hiuka katoaisi vaikka kunnon ateriaksi se ainakin Paskiaisen kohdalla tarvitsisi toisen satsin lisää pöpellettäväksi. Mutta hiukopalana oluen ohessa ihan toimiva setti.

Tuon pikkuannoksen verran Paskiaisenne saattoi tosin kuluttaa energiaa jo olutta siemaillessa ja Suomalaisten kolmoserän lopun sössimistä kiroillessa!

Arvosanaksi 3/5 pääosin siitä että Rainbow kasleripihvin valmismarinadi oli kovin tunkkaisen makuinen eikä lihakaan ihan parasta kasleria lienee ollut, syötävää toki.

Nostalgiaa, Snagari annos wannabe v2 nuoruuden syövereistä...

Paskiaisella oli taas kerran hieman yllättäen tullut oluen maistelupäivä vaikka moista ei ollut suunniteltu tähän kohdalle viikon alkupäätä, se ei tosin Paskiaista haittaa. Kaikki t-alkuiset päivät on hyviä oluen juontiin ja Tänään on paras niistä.

Tukevan turvakas hostinne oli saanut haltuunsa soveliasta korvausta vastaan kolme koppaa olvin 8.5% tuplapukkia. Tosin tuotteen toimittajat olivat töpeksineet putkareissun (sitä sattuuu) ja auton hajoamisen (sitäkin sattuu) verran, että vastoinkäymisiä oli kerennyt noiden syntisten alkoholitölkkien nimeen kertyä ihan rienaavat määrät ja avustuslasti taivaallista ohraista janonsammutinta oli monta tuntia myöhässä…

Mutta Paskiaisen sanoin, parempi myöhään kuin ei koskaan kännissä…

Moisen seikan vuoksi Paskiaisella oli safkan osaltakin pasmat hieman sekaisin. Tällä kertaa mentäisiin ihan pelkistetyimmillään ettei nyt ihan nälkään kuoltaisi kun tuontitarvikkeen samplaus oli aloitettu. 8.5% olut kun upoaa ja toimii ihan eri kaliiberisti kuin kotoinen 4.5% keskikura, kannattaa kokeilla...

Pötsi oli murissut kuin lauma vihaisia luolakarhuja ja kaipaili täytettä joten Paskiainen meni siitä mistä aita on kaadettu useasti. Safkaksi valkkautui ranskanperunoita ja makkarapaloja, melkein kuin nostalgiaa snagarilta osa 2. olisi kyseessä…

Ero vain olisi että Paskiainen ei jaksaisi näitä ranskalaisia paistaa öljyssä, saati edes uunissa, vaan ne käryyteltäisiin uskollisella valurautapannulla makkaran kera.

Tarvikkeiksi siis ranskanperunoita ja makkaraa. Koristeeksi ketsuppia ja sinappia ja suolaa maun mukaan. Kaikki muu lisäke on myös valinnaista.

Paskiainen heitti käyttöön about  1:1 setin eli n. 200g makkaraa ja ranskiksia.

Levy about 2/3 teholle, paskiaisen kuolevassa hellassa se tarkoitti että 4:lle ja ensin pannulle öljyt, peråään ranskikset ja niille rusketusta välillä muutamasti käännellen n. 7-8 min verran. Odotellessa silputtiin makkara (halvinta mahdollista kuraa mistä lie sulkijalihaksista tehtailtuna, atria atrillia, mutta sopivassa humalassa syö vaikka sopivan suolaista sepeliä)…

Makkarat vaiheessa pannulle perään ja 5-6 min vielä paistelua käännellen. Sitten sekaan suolaa ja sekoitusta, päälle lisää suolaa ja lautaselle, ja lautaselle lisää suolaa. Njuu, Paskiainen on suolanhimoinen humalassa, olisi nuolukivelle käyttöä.

Sitten ei kuin ruuttailemaan lautaselle ketsuppia ja sinappia kuin pulloilla olisi ollut reipas ripuli. Seuraavaksi harrastettiin syömistä. Rasvaahan annoksessa riittäisi vaikka vankkurit rasvaamaan.

Muinaisesta snagari annoksestahan tämä erosi siinä että alkuperäisessä ranskikset olisi uppopaistetut mutta kun laiskotti, revisiitti ehkä luvassa joskus… Sipulisilppu puuttui myös laiskuuden vuoksi.

Lopputulos:

Mitä epämääräisimmän näköistä tuotosta, tuo silti nostalgiaa mieleen, mutta sopivan humalaisena ja nälissään tuota syö yhtään vikisemättä.

Arvosana kuitenkin vain 2.25/5 kulinaristisilta osiltaan. Makkara oli Atrian atrillia joka on pääosin tehty mistä lienee sulkijalihaksista, ja ranskikset eivät ole pannulla tehtynä öljyssä keitetyn veroisia mutta kyllä niitä syö. Nälkä lähti mutta mielessä vilkkuu reippaita teorioita makkarassa olevan lihan lähteistä ja ne ei ole kokoperheelle soveliasta tekstiä ne...