Sipulipihvejä ala Paskiainen

Pääsiäinen oli ohi kuin mummon nuoruus  ja arvoisan hostinne, Armaan Paskiaisen, tilillä oli jälleen elämää. Sehän tarkoittaisi sitä että taas olisi aihetta imeä kaljaa kuin paavo pesusieni nestettä. 

Outoa tilanteessa oli ettei Paskiaisella jostain syystä ollut silti hirveämpää hinkua juopotteluun, varmaan jokin kulkutauti riesana tai hulluuskohtaus, eihän muuten moista voi selittää. Noh, sehän ei silti koskaan ole Paskiaista estänyt juomasta, ei kun uudelleen satulaan vaan ettei vallan vieroitu.

Kaupasta paskiainen löysi taas kerran koffin 24-annoksen käsilaukun. Muren puolesta vastasi tarjouksessa ollut atrian naudan "takuumurea" sisäpaisti. 

Paskiaisen kärsään tosin tuoksahti  tavaran mureus asia kun pakettiin oli ihan erikseen pitänyt "takuumurea" laittaa, yleensä moinen on sangen varma merkki siitä että todellisuus on jotain muuta. Nooh, maistoon se silti menisi. 1.2kg pötikkä sisäpaistia kärryyn kaljan kaveriksi ja sitten laahustamaan ympäri kauppaa etsien oivallusta mitä sapuskaksi tulisi. 

Paskiaisen kärsä sai vihiä sipulin tuoksusta rehuosastolla ja se siivitti muistoista vetistyviin silmiin visioita sipulipihveistä. Illan ape olisi siis sipulipihvit. Mukaan lähti siis sipuleita ja perunoitakin.

Kotiin palattua Paskiaisen piti kipata useampiakin oluita ja suorittaa tutkimusta miksi kaljahammasta ei kolottanut tavalliseen tapaan, onneksi oluet valuivat silti normaalin vauhdikkaasti alas ruokatorvea eli ei lienee vakavampi vaiva ollut kyseessä.

Olut teki sen mitä aina ennenkin, alkoi hitaasti hivuttamaan nälkää Paskiaisen pötsiin joten ei kun keittiöön, hella tulille ja leikkaamaan pihvejä. Pihvien leikkuun jälkeen lihan oli aika totella voimaa ja Paskiainen antoi reilusti nyrkkiä kelmun välissä lymyäville lihoille mureutukseksi, pIhvien oli aika jäädä vähän lämpiämään ennen paistoa.

Hellalla oleskeleva uskollinen valurautapannukin oli kerennyt kuumentua soveliaasti joten seuraavaksi paskiainen leikkeli perunat n. 3-4mm viipaleiksi ja nakkasi ne paistinpannulle öljyn sekaan paistumaan. 

Perunoiden paistuessa oli sipulin viipaloinnin vuoro. Perunat paistuivat nätisti kun ne käänsi paiston aikana. Perunoiden vaikuttaessa valmiilta ne lapiotiin lautaselle, suolattiin sekä pippuroitiin ja samalla pannulle meni sipulit paistumaan, sen tehtyään nekin pääsivät lautaselle.

Lopulta oli pihvien paiston aika. Paskiainen ei yleensä ole kelloa katsellut paistellessa vaan menee ihan tuntumalla joten vaikea sanoa pihvien paistoaikaa mutta kyse lienee korkeintaan minuutista ja ehkä risasta kuumalla pannulla. Sitten pihvitkin liittyivät lautaselle lisukkeiden seuraksi ja saivat suolaa sekä pippuria päälleen.

Lopputuloksena oli ihan maukkaita sipulipihvejä mutta Paskiaisen arviot takuumureudesta olivat osittain oikeassa. Takuumureus oli osittain myytti vaikka pihvit saivat rankasti rankaisua nyrkilläkin leikkuun jälkeen. Ei ne silti huonoja olleet, mutta ilman nyrkkiä ne olisi olleet aika sitkeitä nyt sitkeyttä oli vieläkin hieman olemassa. Kyseessä oli lienee siis normaali lypsymansikki päiviensä päätteeksi.

Pihvien paisto oli myös vallan onnistunut sisäisesti, siitä paskiainen unohti tosin nälissään ja oluessa ottaa kuvan. Pihvit olivat ohuita mutta silti sisältä punaisia mediumin verran joten Paskiaisen paistotuntuma oli yllättävän oikeassa tällä kertaa.

Arvosana 4.5/5. Puutosta  puolikkaan verran pienestä sitkeydestä, joka tosin ei ollut mikään iso ongelma kun arvasi ja muisti antaa lihalle reippaasti nyrkkiä, sitähän kaikki liha tunnetusti tottelee.