Oli lauantai ilta ja pakkanen oli parin liukkaan pääkallokelipäivän jälkeen puraissut maata kuin nälkämaan lapsi reippaan rupista bataattia. Oli siis ollut aiempaa turvallisempaa lähteä ostoksille.
Taattuun tapaansa Paskiainen oli käynyt kaupassa sijoittamassa seteleitä olueen ja mutusteltavaan joten nälkää ei olisi näköpiirissä sen jälkeen kun ruoka olisi valmista.
Tällä kertaa Paskiainen palasi takaisin aiemmalle rikospaikalleen ja päätyi tekemään aiempaa tuttavuutta jonka toinen nimi oli karjalanpaisti, mutta hieman eri aineksista.
Lihoina oli pari pakettia karjalanpaistilihoja, ja rehupuolesta vastasi tällä kertaa sipulit, porkkanat sekä lantut.
Paskiainen lohkoi sipulin pari samalla hörpäten olutta tuhdisti silmät edesmenneille sipuleille vetistyen. Seuraavaksi Kakkiainen kuori lanttua ja paloitteli sitä ja porkkanaa paiskaten ne pippurien kera uunivuokaan ja yhtälaisella innolla taas paiskasi myös olutta odottavaan kitaan suun kuivumisen estämiseksi.
Rehujen perään vuokaan lensi karjalanpaistilihat, suolaa ja mustapippuria muutamat rouhaisut. Vasta tässä vaiheessa Kakkiainen tyrmistyksekseen havaitsi että laakerinlehdet olivat loppu joten nyt piti mennä ilman niitä.
Seuraavaksi myös vuoka sai oman oluensa, onnistuihan Paskiainen näet hamuamaan jääkaapista käsiinsä koffin tölkkikaksoset. Toinen vuokaan, toinen vuoan täyttäjään. Lisäksi vuokaan vielä hieman lisää vettä nesteeksi peittämään paistin aineksia.
Kaljalanpaistit seuraavaksi uuniin 140-150’c. Siellä ne saivat muhia rauhassa n. 2.5 tuntia kun kokki marinoi maksaansa - sisäisesti - oluella.
Ainekset:
- karjalanpaistilihoja
- pippuria
- suolaa
- olutta
- sipulia
- porkkanaa
- lanttua
- laakerinlehtiä
Odotellessa oli perunatkin valmistuneet joten lopulta nälän yltyessä murenta oli testattava.
Arvosana: 4/5. Vaikka laakerinlehdet puuttuivat tällä kertaa oli lopputulos oivallista syötävää taas kerran ja kelpasi Paskiaisen sillä kupuaan vuorailla.
Lopputuote vuoassa, Paskiainen oli päässyt jo safkan makuun...
