Kaljala takaisin vaikka paisti kerrallaan.

Oli lauantai ilta ja pakkanen oli parin liukkaan pääkallokelipäivän jälkeen puraissut maata kuin nälkämaan lapsi reippaan rupista bataattia. Oli siis ollut aiempaa turvallisempaa lähteä ostoksille.

Taattuun tapaansa Paskiainen oli käynyt kaupassa sijoittamassa seteleitä olueen ja mutusteltavaan joten nälkää ei olisi näköpiirissä sen jälkeen kun ruoka olisi valmista.

Tällä kertaa Paskiainen palasi takaisin aiemmalle rikospaikalleen ja päätyi tekemään aiempaa tuttavuutta jonka toinen nimi oli karjalanpaisti, mutta hieman eri aineksista.

Lihoina oli pari pakettia karjalanpaistilihoja, ja rehupuolesta vastasi tällä kertaa sipulit, porkkanat sekä lantut.

Paskiainen lohkoi sipulin pari samalla hörpäten olutta tuhdisti silmät edesmenneille sipuleille vetistyen. Seuraavaksi Kakkiainen kuori lanttua ja paloitteli sitä ja porkkanaa paiskaten ne pippurien kera uunivuokaan ja yhtälaisella innolla taas paiskasi myös olutta odottavaan kitaan suun kuivumisen estämiseksi.

Rehujen perään vuokaan lensi karjalanpaistilihat, suolaa ja mustapippuria muutamat rouhaisut. Vasta tässä vaiheessa Kakkiainen tyrmistyksekseen havaitsi että laakerinlehdet olivat loppu joten nyt piti mennä ilman niitä.

Seuraavaksi myös vuoka sai oman oluensa, onnistuihan Paskiainen näet hamuamaan jääkaapista käsiinsä koffin tölkkikaksoset. Toinen vuokaan, toinen vuoan täyttäjään. Lisäksi vuokaan vielä hieman lisää vettä nesteeksi peittämään paistin aineksia.

Kaljalanpaistit seuraavaksi uuniin 140-150’c. Siellä ne saivat muhia rauhassa n. 2.5 tuntia kun kokki marinoi maksaansa - sisäisesti - oluella.

Ainekset:

• karjalanpaistilihoja
• pippuria
• suolaa
• olutta
• sipulia
• porkkanaa
• lanttua
• laakerinlehtiä

Odotellessa oli perunatkin valmistuneet joten lopulta nälän yltyessä murenta oli testattava.

Arvosana: 4/5. Vaikka laakerinlehdet puuttuivat tällä kertaa oli lopputulos oivallista syötävää taas kerran ja kelpasi Paskiaisen sillä kupuaan vuorailla.

Lopputuote vuoassa, Paskiainen oli päässyt jo safkan makuun...

Kaljalanpaisti ala Kakkiainen

Viikon arkipäivistä viimeistä vietiin kuin kansakunnan rahoja Euroopan etelän vetelille ja Kakkiaisella oli krooninen kaljahampaan kolotus. Tokihan tilanteelle piti jotain tehdä joten ei kun ninjavirtahepona kirmaten kauppaan vähän ennen sulkeutumista. Onneksi illan pimeys peitti Kakkiaisen kaljakasasta unelmoivat ilmeet ettei kannsaihmisten perheiden pienimmät tai isoimmat saaneet traumoja reissun aikana.

Kaupassa Kakkiainen havaitsi Rainbow naudan keittolihaa tarjouksessa 2.99e/500g rasia joten alkoi muodostua suunitelmaa mitä safkaksi tulisi. Em. tuote kun olisi muutenkin testaamatta. Pari rasiaa irstasta naudanlihasta (aika varmaan sitkeää lypsylehmää todellisuudessa) kärryyn ja sille muutama sipulia kaveriks kärryyn. Lisäksi mukaan perunoita ja sitä kaljaa - kasa. Kyllä kelpaisi Kakkiaisen kippailla bissendeeliä kun luvassa olisi hyvää murenta.

Kotona heti oluen parin korkkaus ja levähdystä ennen kuin tuottamaan murenta nälkäiselle turvakkaalle.

Sitten porkkanoita paloiksi ja sipulia lohkoiksi ja vuokaan 1kg setin lihanpalojen seuraksi. Mukaan suolaa ja muutama pippuri (mauste ja musta) ja laakerin lehti. 

Nesteeksi vuokaan purkki kaljaa ja hieman lisää vettä vielä täyttämään vuokaa, parikin purkkia voi olutta laittaa mutta nyt Paskiainen meni about 50/50 linjalla.

Lopuksi foliota päälle vuokaan ja hela hoito uuniin 110-125 asteeseen kunnes se olisi valmista. Oletuksena jotain 3-5 tunnin aikaa sen mukaan milloin nälkä iskisi ja minne asti itsehillintä riittäisi. Odotellessa voisi keitellä perunat valmiiksi ja kippailla hilpeästi keon kaljaa kokkiin ettei aika liian pitkäksi käy… Hostinne nälkä iski n. 4 tunnin kohdalla n. 125 asteessa…

Ainekset:

• karjalanpaisti- tai keittolihaa tms. Nauta, porsas, lammas, kaikki käy mitä sattuu olemaan ja saamaan.
• muutama porkkana paloina
• muutama sipuli lohkoina
• musta- ja maustepippureita kokonaisina (ja voi sinne sekaan vielä vähän myllystä rouhaista myös)
• laakerinlehti tai muutama
• lisäkkeeksi perunoita

Arvosana: 4/5. Kerrassaan hyvää syötävää perunoiden, muussin tms. seuraksi. Kannattaa kännäilyä aloitellessa paiskata kamat uuniin...

Kauhua kartanolla eli pikainen makkarapiknikki

Kaikkia ulkoilmasta huolestuneita lukijoita Paskiainen suosittaa pitämään käsiä ainakin pääsilmillään tämän kertaista lukiessa sillä kyseessä on episodi - Kauhua Kartanolla...

Paskiaista oli vaivannut jano joten sitä piti taas sammutella kuin paloja Coloradossa, tosin Paskiaisen janossa sentään säästyttiin uhreilta, kauhua sen sijaan riitti.

Jano tuo muassaan yleensä nälän joten senkin torjuntaa piti harjoittaa ja sitä varten Paskiainen uhmasi taas kohtaloa könyämällä pihalle suorittamaan rituaalista polttouhrausta makkaroilla jotka päätyisivät pötsihautaan lepäämään, joten teoriassa uhreja kuitenkin oli luvassa. 

Paskiaisen käpäliin oli tarttunut ö-luokan halvinta mahdollista x-tra grillimakkarahirvitystä paketti, sekä vastapainoksi Atrian Wilhelm Chili-Sulatejuustoa joka pärjäsi oivallisesti Kakkiaisen makkaratestissä aiemmin. Janoa torjui tällä kertaa Koffista poiketen laatikko Karjalaa.

Oluen upotusta harrastellessa piippusytytin oli tuottanut hyvän hiilloksen hiiliin samalla kun ensimmäiset oluet tuottivat hyvän mielen Paskiaiseen. 

Ensimmäisenä grillissä oli lämmitelty räjähtämiseen asti x-tra grillimakkaroita jotka sitten oli siirretty lautaselle jolle oli ruutattu sinapin tapaista kuin vauvan vaippaan "kakkoshanan" tuotosta...

Lautasta katsellessa jo alkoi kauhu kolkutella mieleen, ehkäpä nämä epäilyttävän epämääräiset pötköt olivat virheliikku. Noh, Kakkiainen kuitenkin on itsesuojeluvaistoton otus joten ei kuin maistelemaan.

Kauhun kirkaisut olisivat kaikuneet pihapiirissä jos Paskiaisella moiseen olisi taipumusta, onneksi ei ole ettei naapurin mummojen sorsat saaneet yllätys kastetta kirkaisujen pelottamina. 

Lopputulos oli yhtä epäilyttävän epäherkullinen kuin kuvasta arvata saattaa. Kyseiset "grillimakkarat" olivat hirvityksiä ilman sinappia, ja vain hieman parempia sinapin kera. 1/5 pistettä näille epämääräisille pötköille. Välttäkää näitä kuin kuppaa kesäkuussa! Nämä "grillimakkarat" meinasivat jäädä ylös vaikka oluen kera niitä alas yritti.

X-tra hirvityksiä päivitellessä ja väkisin syödessä Paskiainen oli ennakoivasti sijoitellut grilliin jo aiemmin hyväksi havaitut makkarat joten ne valmistuivat hitaasti edellisiä alas väkisin ahdistellessa...

Kakkos-setti makkaroita olikin sitten mitä oli kannattanut odottaa edellisen pettymyksen jälkeen. Nämä lihakkaammat pötköt eivät kaivanneet edes sinappia apuna tiirikoimaan pötsin ovea auki. Olut huuhtoi nämä alas ihan itsestään. Hetkeä aiemmin koettu kauhukin lievitti näitä mutustellessa.

Lisäksi Paskiainen havaitsi että tällä kertaa kyseessä oli taas "parempaa" settiä näitä makkaroita joissa oli taas jopa juustoa ihan isompina annoksina makkaran sisällä, luksusta! Viimeinen päiväys Wilhelmin kyrsissä oli 27.6.2013 joten taas eri satsista kyse kuin aiempaan sattuneet epäilyttävän juustottomat setit. Noh, joko laatu vaihtelee tai sitten Atria tehtailee näitä vaihtelevilla resepteillä... Tällä kertaa en valita, verrokkina oli niin hirveä tuote.

Pisteitä Wilhelm Chili-Sulatejuustoille 3.5/5 vaikka enemmänkin melkein teki mieli antaa x-tra hirvitysten jälkeen, niin erilaisia nämä olivat edukseen esiintyessään! Näihin lihaisampiin pötköihin kannattaa tarttua muulloinkin kuin viimeisessä hädässä!

Yhteensä Kakkiaisen pikaiselle makkarapiknikille siis 2.25/5 keskiarvollisesti jossa ruma lasku x-tra moskien vuoksi.

Onneksi tällä kertaa uhreiksi riitti pötsijumalille uhratut makkarat, vaikka Paskiaisen ruokahalun menehtyminen olikin ollut ensimmäisten hirvitysten vuoksi jopa lähellä.

Aldaris Porteris

Syntiin oli taas jonkun langettava, kiivaasti ulvova viinanpirut vaativat uhriaan. Hiki helmeili Porsas von Pekonin otsalla, "sehän sopii kuin nappi otsaan!" hän ajatteli ja tarttui hieman hikisin vapisevin käsin Aldaris Porteris pulloon (viime kerrasta olikin jo aikaa). "Innolla annan tämän uhrin alkoholismin alttarille ja viinanpiruille!" mylväisin ja aloin maistelemaan syntistä juomaaa; arviossa olisi tänään Alkosta saatava pahuutta kukkahattutädeissä aiheuttava tumma olut nimeltään Aldaris Porteris. Pullo edustaa puolenlitran kokonsa puolesta varsin sopivaa kokoluokkaa, eikä olut ehdi ainakaan Porsaan juomavauhdilla happojansa menettämään.

Porsas kuittaa ja kiittää ja heittää arvioksi tälle pirulliselle herkulle
5/5
Tästä ei olut paljoa parane. Ja jos paranee niin ainakin Porsaalta on kyseinen herkku jäänyt kokematta. Koffin portteri on toinen mitä porsas suosittelee tälle kaveriksi.

porsastelijan pihvit sinappi-pippuri-kerma kastikkeella

Taas vietettiin loppuviikonloppua ja paskiainen oli huuhdellut iltaapitkin imaginäärinen saparo innosta heiluen kuivaavaa kurkkuaan - pääosin koffin suunkostuttimella. Humala oli hiljaa hiippailut hostinne tietoisuuteen ja pötsissä oli alkanut taas kerran myllertää nälkä. Paskiainen oli varustautunut asiaan ennalta joten nälänhätää torjuttaisiin kunhan sapuskan saisi aikaiseksi.

Tällä kertaa nälkäisen pötsijumalan alttarille oli valittu uhrattavaksi porsaan sisäfilettä pihveinä. Kaveriksi paistettua sipulia, voilla tuunattua pussimuusia (paskiainen on laiska otus joten...) sekä kastikkeeksi oli tarkoitus säveltää jotain mutu menetelmällä.

Projektin toteutus oli aloitettu jo aamulla leikkelemällä porsaan sisäfileestä 1.5-2cm pihvejä. Niille oli luvassa paskiaisen sinappinen olutmarinaadi.

Marinaadin ainekset:
- olutta (ehkä desi)
- valkosipulin kynsiä murskattuna (pari kolme kynttä)
- sinappia (ruokalusikallinen tms.)
- soijakastiketta (loraus)
- suolaa (ripaus oman maun mukaan)
- mustapippuria rouheena (oman maun mukaan)
- rosmariiniä (oman maun mukaan)
- sokeria tai hunajaa (teelusikallinen tai pari)
- ruokaöljyä (loraus)

Sekoittele aineksista marinaadi. Paskiainen ei juuri mittoja mittaile joten pääosin mututuntumalla mennään näissä hommissa. Marinadia kun maistaa niin voi miettiä mitä se kaipaisi.

Pistä pihvit pakaste tms. pussiin ja lorauta marinaadit sekaan ja puristele että pihvit saavat osansa marinaadista. Sijoita pussi jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai vaikka yön yli seuraavaa päivää varten. Kannattaa ottaa pihvit kuitenkin 30-60 min ennen paistamista lämpiämään.

Tee muusi perunoista tai pussijauheestasta, oma valinta laiskuusasteen mukaan, tuunaa tarvittaessa voilla.

Viipaloi sipuli ja paistele se öljyssä pannulla. Paistelun jälkeen sipulit lautaselle sillä pannulle menee possut.

Paistele pihvit kuumalla pannulla, paksuudesta ja levystä riippuen ehkä 1.5-2 min. puoleltaan ja laita ne folion sisään odottamaan.

Kastikkeeksi oli luvassa jotain mutu improvisoitua joten homma alkoi sillä että pannulle lorautettiin ehkä puolidesiä olutta ja lopputölkki kaadettiin kokkiin kun hieman hämmentyneenä hämmennellen "huuhdeltiin" pannulta makuja olueen. Perään pannulle ehkäpä desin verran kermaa, sitten hieman suolaa, pippureita (musta ja viher) rouheena ja sinappia satunnainen määrä. Maistele ja sävellä omien makujen mukaan muutoksia kastikkeelle.

Lapa muusit sipulin seuraksi lautaselle kun odottelet kastikkeen hieman paksuuntuvan.

Ota pihvit foliosta lautaselle ja kaada folioon valuneet nesteet kastikkeeseen. Sekoita ja lätkäise kastike myös lautaselle.

Kastike:
- olutta
- kermaa
- sinappia
- pippureita
- suolaa

Lopputulos:

Lopputulos maistui paskiaiselle ainakin 4.25/5 verran. Sinappi sopii possuun kuin kalja Paskiaisen pötsiin. Enemmän pisteitä tälle antaisi jos muusin jaksaisi alusta asti tuunailla perunoista tai pottuvoin.

Pirkkakura

Nyt on tuotearviossa maailmankaikkeuden kaamein tuotos, meinaan sininen pirkka kalija. Jos maha toimii normaalisti ennen tämän ohrasen nauttimista, ei kyllä ole tarvetta laksatiiveille tämän oluen kanssa.

1½/5
Aivan kamalaa sontaa, maku muistuttaa mummon eilen paperille pyyhkimää jätöstä. Puolikas siitä että tästäkin tulee kuitenkin känniin kun tarpeeksi juo.

Muusia lihapullilla ja munalla, ala snagariannos nuoruudesta

Nerokkaana nesteisiin sijoittajana tunnettu hostinne, Armas Paskiainen onnistui sijoittamaan kaiken liikenevän ja liikenemättömän valuuttansa olueen tälle pääsiläiselle joten meinasi paastoa lykätä.

Muutama olut siemailtua tuli kuitenkin perinteinen nälkä kylään vääjäämättömämmin kuin romanialaiset kerjääjät kevään koittaessa.

Lähes tyhjästä on hankala nyhjästä ja suomalainen perus keskikura ei koskaan ole ollut tunnettu siitä että  se pitäisi nälkää loitolla, janoa ehkä jos tarpeeksi ahkeroi. Pääsiäisestä huolimatta saaliiksi ei ollut saatu ainoatakaan pääsiäispupua joten lihan ilot ei kutsuisi, lautaselta ainakaan. Paskiainen hoiperteli tukevan humalaisesti keittiöön tutkimaan että olisiko sieltä taiottavissa mitään, ja olihan sieltä…

Jääkaappiin oli jäänyt vielä HK-lihapyöryköitä, paremmin kanannahkapullina tunnettuja epämääräisiä eines palleroita. LIhaa pyöryköissä on muka 40% mutta tämä paskiainen epäilee että sekin on ainoastaan silloin tota kun joku omin kätösin pakkaa pullia ja se liha on niissä pakkaavissa käpälissä. 

Lenkkiä olisi ollut toisena vaihtoehtona mutta se jäi seuraavalle päivälle. Ja totta kai tosimiehellä on munakin, jos ei muiden niin oma sentäs ja tällä kertaa oli myös kanan sellaisia kaapissa kasa.

Kuivamuonakaappia huterin käsin kopeloidessa löytyi vielä perunamuusijauhetta, tuota monien nälkäisten känni-iltojen perus pelastajaa.

Armaan Paskiaisenne mieleen alkoi muistua viinanhuuruinen nuoruus ja räkälästä kotiutumisen yhteydessä snagarilta örvelökännissä useinkin haetut muusi+lihapullat munalla setti. Taas kerran ratkaisu kaikkeen löytyi alkoholista ja siihen liittyneestä oheistoiminnasta. 

Ei muuta kuin muusivedet kiehumaan ja lihapullia pilkkeenä pannulle. Muusia toki tuunattiin voilla että ei ihan tyhjänpäiväistä sentään ole.

Lautaselle kipattiin kekokin tuunattua muusia ja lihapullan palat lämmitettynä, päälle ketsuppia ja sinappia koristeeksi ja mausteeksi.

Kurkkusalaatin perhana kuitenkin oli loppu joten ihan täysin autentista annosta ei saanut aikaan mutta sehän ei Paskiaista ennenkään ole hidastanut. 

Vielä lautaselle lensi pannun lämpöä nauttinut muna joka sai valkopippuria ja suolaa mausteikseen.

Annoksen valmistuttua se piti toimittaa vielä pöydän ääreen ja kaapata parvekkeelta olutta voitelemaan murenen tietä kohti pötsiä. 

Pahin nälkä lähti ja Paskiaiselle tuli vallan nuorekas olo näinkin snagarimaisen mätön aiheuttaman nostalgia-aallon huuhdellessa seniilissä päässä olevia ajan hämähäkkien kutomia seittejä. 

Pitää tätä tehdä toistekin ja varata moiseen tapahtumaan kurkkusalaattia autentisen snagarikokemuksen saavuttamiseksi. Vielä kun jaksaisi tuunata ihan ehtaa muusia ja pullia niin siinähän olisi jo gourmet kokemus lähellä.

Arvosanaksi 3/5.  Einespullat kun ovat mitä ovat ja automaattisesti laskevat arvosanaa vähintään 1.5 pisteen verran, muusi sentään tuunautuu voilla nätisti vaikka pussimuusia olisikin mutta eihän sekään ehdalle vertoja lyö joten siitä miinusta hieman lisää. Annoksen aiheuttama nostalgiatrippi nuoruuteen taas kohottaa arvosanaa.

Mutta summa summaarum,  kyllä tuota kännissä syö ja tyytyväisenä että nälkä lähtee. Enempikin olisi ahmattina tunnetulle Paskiaiselle kelvannut.