Pannulla paistellut kanankäpöttimet

Oli taas niitä päiviä kun Paskiaisen vitutuskerroin innostui nousuun kuin työttömyys kotimaassa Kataisen ja muun shitpakin johtamana. Siksipä Paskiainen kiiruhti vielä viimeisillä kauppaan hakeakseen kasan koffin keskikuraa vitutuksen poistoon, mukaan tarttui heräteostona paketti marinoituja broilerin koipireisiä…

Tällä kertaa herra Kakkiainen ei ajatellut ihmeemmin hifistellä vaan korkkasi oluen heti kotiin päästyään. Pari ensimmäistä kuohuvista ohran lapsista meni muutamassa minuutissa että illalle saisi pikaisen aloituksen. Samalla Paskiainen pähkäili mitä kananräpylöistä tekisi ilman hifistelyjä.

Kolmatta kaljaa siemaillessa ajatuksiin hiipi idea että koivet voisi vain tylysti paistaa uskollisella valurautapannulla ja sillä selvä, tai siis humalainen sillä sehän oli turvakkaan hostinne tarkoitus. Ilta ilman hifistelyjä, pika pikaa kaljat koneeseen ja känniin ja vähän mutusteltavaa. Kuulostaa suunnitelmalta...

Joten ei kun hommiin.

Paskiainen tarrasi kaljatörppään kuin hukkuva pelastusrenkaaseen ja pisti hellan lämpiämään. Pannu levylle ja tehot 4/6 asetukselle.

Sitten muutama minuutti odotusta olutta sienenä imien että pannu lämpiäisi. Lopulta pannun lämmettyä loraus öljyä ja perään koipireidet pannulle. Pannun päälle reippaan iso kattilan kansi että lämmöt hauduttelisivat koipia paremmin.

Koska vitutus ei meinannut lievittää litki Paskiainen taas lisää olutta odotellessa. Ensimmäisen 35 min+ aikana Paskiainen käänsi koipia n. 8-9 minuutin välein (n. 4 käännöstä) että ylä ja alapuoli saisi molemmat pannun kuumaa lempeä.

Sen jälkeen Paskiainen pyöräytti levyn tehon 3/6 asetukselle ja jatkoi oluen maistelua koipien paistuessa lisää n. 10 minuuttia ja taas käännös. Ja ei kun lisää kaljaa! Sitten vielä n. 15 min paistamista eli koivet saivat about 60 min verran levyn kuumaa lempeä. Lopulta levy pois päältä, kansi pois pannulta ja koipi saa vielä vähän muhia jälkilämmöllä.

Arvosana hieman erilaisesti kokkailluille koiville: 3.5/5. Ei hullumpaa lopputulosta paistinpannulla käristeltynä nyky räpylöistä.

Uunissa kun tuntuu että koivet nykyään vuotavat nesteitä kuin rakkovaivainen marsu, siksi Paskiaisen kokeellinen pikakänninen koekeittiö ajattelikin tutkia mahdollisuuksia valmistella broileria erilailla. Pannulla paistellessa marinoituihin koipiin ympätty neste tuntuu haihtuvan pannun kautta paremmin kuin uunivuoasta vaikka päällä onkin kattilan kansi. Lopputuloskin on tiiviimpi ja vähemmän vetinen.

Kakkiaisen savustetut kananräpylät

Paskiainen oli tilapäisessä mielenhäiriössä ja päätti viettää päivää ulkona grillaten ja samalla antautuen vaaraan joutua auringon värjättäväksi ja luonnonvoimien raiskaamaksi. Normaalistihan Paskiainen ei moista nahkansa värjäystä harrasta mutta kesällä näitä mielenhäriössä tehtyjä nälkäisiä päätöksiä sattuu, etenkin jos olutta on.

Ulos siirtyessä innosta täriseviin käpäliin tarttui grillihiilet, piippusytytin, "savupussit", broilerin koipireisiä ja muutama tölkki 8.5% olutta jotka Paskiainen kiikutti ulos havaitakseen vain että naapuri oli saanut saman idean, se ei silti Paskiaista hidastanut.

Olutta Paskiaiseen, paperia putkisytyttimen alaosaan ja hiilet putkeen ja tulta alle, Paskiainen saikin härpäkkeen syttymään ilman bensaa tai kemikaaleja. Sitten ei kun lisää olutta pälättimeen ja odottamaan se 20-30min että hiilet syttyy. Ja nehän syttyi. Oluet tyhjennettyään Paskiainen kävi tyhjentämässä itseään, haki grillin sekä lisää olutta.

Seuraavaksi hiilet lensivät grillin toiseen laitaan niin lämmön/kypsymisen kontrollointi paranee kun jää käytettäväksi suora ja epäsuoralämpö ja grillattavaa voi liikutella niiden välillä tarvittaessa ja se luonnistuu humalaiseltakin kokilta. Hiilien päälle lensi parit omatekoiset "savupussi". Pala foliota joiden sisään oli taiteltu liotettuja leppälastuja ja folio nyyttiin sitten tökitty haarukalla reikiä että savu pääsee ulos.

Kanankoivet siirtyivät vastustamatta grilliin, Paskiainen oli ultimaattisen laiskalla päällä eikä jaksanut hifistellä yhtään mitään mausteita kaupan marinadin lisäksi. Pääosa "marinoinnista" tapahtui suoraan Paskiaisen pötsiin ja sinnekin oluen välityksellä.

Paskiaisen kastellessa pötsiään koivet saivat savustua pitkän tovin n. 140 asteessa ja savupussien puhti kun alkoi hiipumaan seuraava lensi giilien päälle auttamaan taas. Aikaa Paskiainen ei hirveämmin grillaillessa seurannut vaan tarkkaili lähinnä lämpötilaa että koivet kypsyivät ja piti huolen että nesteet ei itse Kakkiaisessa päässeet loppumaan missään vaiheessa.

Koivista tuli ihan syötäviä vaikka olutta siemaileva kokkinne olikin ultralaiskalla päällä. Arvosanaksi 3.5/5. Rokotusta siitä että Paskiainen ei jaksanut maustella koipia itse vaan mentiin perus marinadilla.