Pannulla paistellut kanankäpöttimet

Oli taas niitä päiviä kun Paskiaisen vitutuskerroin innostui nousuun kuin työttömyys kotimaassa Kataisen ja muun shitpakin johtamana. Siksipä Paskiainen kiiruhti vielä viimeisillä kauppaan hakeakseen kasan koffin keskikuraa vitutuksen poistoon, mukaan tarttui heräteostona paketti marinoituja broilerin koipireisiä…

Tällä kertaa herra Kakkiainen ei ajatellut ihmeemmin hifistellä vaan korkkasi oluen heti kotiin päästyään. Pari ensimmäistä kuohuvista ohran lapsista meni muutamassa minuutissa että illalle saisi pikaisen aloituksen. Samalla Paskiainen pähkäili mitä kananräpylöistä tekisi ilman hifistelyjä.

Kolmatta kaljaa siemaillessa ajatuksiin hiipi idea että koivet voisi vain tylysti paistaa uskollisella valurautapannulla ja sillä selvä, tai siis humalainen sillä sehän oli turvakkaan hostinne tarkoitus. Ilta ilman hifistelyjä, pika pikaa kaljat koneeseen ja känniin ja vähän mutusteltavaa. Kuulostaa suunnitelmalta...

Joten ei kun hommiin.

Paskiainen tarrasi kaljatörppään kuin hukkuva pelastusrenkaaseen ja pisti hellan lämpiämään. Pannu levylle ja tehot 4/6 asetukselle.

Sitten muutama minuutti odotusta olutta sienenä imien että pannu lämpiäisi. Lopulta pannun lämmettyä loraus öljyä ja perään koipireidet pannulle. Pannun päälle reippaan iso kattilan kansi että lämmöt hauduttelisivat koipia paremmin.

Koska vitutus ei meinannut lievittää litki Paskiainen taas lisää olutta odotellessa. Ensimmäisen 35 min+ aikana Paskiainen käänsi koipia n. 8-9 minuutin välein (n. 4 käännöstä) että ylä ja alapuoli saisi molemmat pannun kuumaa lempeä.

Sen jälkeen Paskiainen pyöräytti levyn tehon 3/6 asetukselle ja jatkoi oluen maistelua koipien paistuessa lisää n. 10 minuuttia ja taas käännös. Ja ei kun lisää kaljaa! Sitten vielä n. 15 min paistamista eli koivet saivat about 60 min verran levyn kuumaa lempeä. Lopulta levy pois päältä, kansi pois pannulta ja koipi saa vielä vähän muhia jälkilämmöllä.

Arvosana hieman erilaisesti kokkailluille koiville: 3.5/5. Ei hullumpaa lopputulosta paistinpannulla käristeltynä nyky räpylöistä.

Uunissa kun tuntuu että koivet nykyään vuotavat nesteitä kuin rakkovaivainen marsu, siksi Paskiaisen kokeellinen pikakänninen koekeittiö ajattelikin tutkia mahdollisuuksia valmistella broileria erilailla. Pannulla paistellessa marinoituihin koipiin ympätty neste tuntuu haihtuvan pannun kautta paremmin kuin uunivuoasta vaikka päällä onkin kattilan kansi. Lopputuloskin on tiiviimpi ja vähemmän vetinen.

Raakana paistetut perunat ja possun sisäfilee viipaleet yölliseen nälänhätään

Taas kerran oli yö hiippaillut Paskiaisen kimppuun ja nälkä kurnutti suolissa kuin Saku sammakko kosiomatkalla,  olisi siis tehtävä jotain moisen tunkeilevan vieraan vaientamiseksi ettei piru vaan raiskaisi umpisuolta tai jotain.

Nälän torjuntaan olisi rajoitettu valikoima sillä herra Kakkiainen oli aika laiska kaupassa, lappoi vaan kärryyn kaljaa, testiksi paketin  "x-tra lihaa" (grillimarinoitu porsaan sisäflee) ja muutaman perunan. Sipulin perhanat unohtuivat tyystin kun Paskiainen ei muistanut niiden puutetta kaikessa kaljahampaan kolotuksessaan.

Paskiaisen piinapenkkiin pääsi x-tra grillimarinoitu porsaan sisäfile. Ja aiemmasta päätellen luvassa ei olisi maailman parasta lihaa sillä marinadia paketissa on 28% ja siispä lihaa 72%… Että ei kun menoksi, totesi Kakkiainen ja kippasi olutta sisäänsä kuin olisi säästöpossu oluelle. 

Raa-at perunat Paskiainen veti laiskasti n. puolen sentin siivuiksi, öljysi, maustoi ja paisteli pannulla keskikuraa samplaillen. 

Possun lihakset leikkautuivat viipaleiksi ja aiemmasta x-tra "liha" tuttavuudesta viisastuneena Paskiainen pisti hellan kuumuuden täysille hetkeksi aikaa vähän ennen paistamista varmistamaan että uskollinen valurautapannu ei hyytyisi ja liha saisi edes jotain paistopintaa.

Jos vanhat merkit pitäisivät paikkansa, lihasta tulisi nestettä kuin rakkovaivaisesta marsusta. Tuntuvat osaavan imeyttää valmiiksi marinoituun lihaan enempi nestettä kuin itse lihaa on näissä x-tra tapauksissa… Ja näinhän kävikin, lihasta tuli reippaasti nestettä joten oli hyvä olla kuumuutta paistellessa.

Paston lämpötilat ja ajat vaihtelee taas kerran perunaviipaleiden paksuudesta, lihan vetisyydestä jne. joten niiden osalta herra Kakkiainen meni vain olutta maistellen mutulla läpi.

Alla kuva lopputuloksista.

Arvosana 2.5/5. Perunat olivat oikein hyviä, mutta liha oli taas reilusti alle keskivertoa, ei tosin edes lähellä heikointa esitystä mitä tulee x-tra lihoihin/tuotteisiin, tällä kertaa liha ei ollut ihmeen sienimäistä kuten joskus…

Paskiaisen pannuranskikset ja kasleripihvi pieneksi hiukopalaksi

Paskiainen oli tehnyt poikkeuksen ja seuraili puolella silmällä 2013 jääkiekon MM ottelua Suomi - Latvia. Em. tieto saattaa järkyttää herkimpiä lukijoitamme joten on suositeltavaa että sitä ei olisi kannattanut lukea. Tämä punkero hostinne kun on tunnettu kiinnostuksen puutteestaan urheiluun ellei kyseessä ole reipas oluenjuonti tai syönti kilpailukin käy.

Poikkeuksen tutuissa, turvallisissa ja hyväksi havaituissa tavoissa vaikutti aiemmin päivällä harjoitettu pussikaljailu sekä vielä matsia ennen haettu täydennys olut jne.

Ahnaasti kulutetulla oluella on kuitenkin paha tapa aiheuttaa nälkäpiikkiä tälle kakkiaiselle joten jotain pientä pikaista purtavaa piti kehitellä kun katseli Suomalaisten sössimistä jäällä, oli kuin humalassa olisivat pelanneet, niin huonoa peliä, sääli ettei kotikatsomosta saanut jäälle paiskattua olut tölkkiä peliä piristämään.

Paskiaisella oli taas ranskalaisia perunoita ja olipa tullut ostaneeksi 800g paketin Rainbow kasleripihvejä. Niistä säätäisi pikaisesti murenta joten ei kuin tuumasta toimeen olutta siemaillen.

Ranskikset hieman öljyiselle valurautapannulle, lämmöt aluksi täysille, hetken päästä 4 paikkeille ja paistelua/kääntelyä minuutin parin välein kunnes ranskikset olivat valmiina.

Kasleripihvin paistelu sujui myös nopeasti. Lämmöt aluksi 4:lle kunnes pannu kuumana. Sitten pihvi pannulle ja lämpö 2-3 min päästä 3:lle, sitten 2-3 min. päästä pihvi ympäri, lämpö 4:lle ja taas samat.

Ajat ovat karkeita sillä ei paskiainen sekuntikellolla seuraa mutta oikeita lienee puolen minuutin toleranssilla. Kuka sitä humalassa kelloon katselisi, paitsi ehkä kellotaulun päälle sammumassa oleva.

Noh, lopulta kun ranskikset ja piffi oli valmiina, ei kuin ranskiksille suolaa, lautaselle ja piffi kaveriksi. Kyllä sillä se pieni hiuka katoaisi vaikka kunnon ateriaksi se ainakin Paskiaisen kohdalla tarvitsisi toisen satsin lisää pöpellettäväksi. Mutta hiukopalana oluen ohessa ihan toimiva setti.

Tuon pikkuannoksen verran Paskiaisenne saattoi tosin kuluttaa energiaa jo olutta siemaillessa ja Suomalaisten kolmoserän lopun sössimistä kiroillessa!

Arvosanaksi 3/5 pääosin siitä että Rainbow kasleripihvin valmismarinadi oli kovin tunkkaisen makuinen eikä lihakaan ihan parasta kasleria lienee ollut, syötävää toki.