Pannulla paistellut kanankäpöttimet

Oli taas niitä päiviä kun Paskiaisen vitutuskerroin innostui nousuun kuin työttömyys kotimaassa Kataisen ja muun shitpakin johtamana. Siksipä Paskiainen kiiruhti vielä viimeisillä kauppaan hakeakseen kasan koffin keskikuraa vitutuksen poistoon, mukaan tarttui heräteostona paketti marinoituja broilerin koipireisiä…

Tällä kertaa herra Kakkiainen ei ajatellut ihmeemmin hifistellä vaan korkkasi oluen heti kotiin päästyään. Pari ensimmäistä kuohuvista ohran lapsista meni muutamassa minuutissa että illalle saisi pikaisen aloituksen. Samalla Paskiainen pähkäili mitä kananräpylöistä tekisi ilman hifistelyjä.

Kolmatta kaljaa siemaillessa ajatuksiin hiipi idea että koivet voisi vain tylysti paistaa uskollisella valurautapannulla ja sillä selvä, tai siis humalainen sillä sehän oli turvakkaan hostinne tarkoitus. Ilta ilman hifistelyjä, pika pikaa kaljat koneeseen ja känniin ja vähän mutusteltavaa. Kuulostaa suunnitelmalta...

Joten ei kun hommiin.

Paskiainen tarrasi kaljatörppään kuin hukkuva pelastusrenkaaseen ja pisti hellan lämpiämään. Pannu levylle ja tehot 4/6 asetukselle.

Sitten muutama minuutti odotusta olutta sienenä imien että pannu lämpiäisi. Lopulta pannun lämmettyä loraus öljyä ja perään koipireidet pannulle. Pannun päälle reippaan iso kattilan kansi että lämmöt hauduttelisivat koipia paremmin.

Koska vitutus ei meinannut lievittää litki Paskiainen taas lisää olutta odotellessa. Ensimmäisen 35 min+ aikana Paskiainen käänsi koipia n. 8-9 minuutin välein (n. 4 käännöstä) että ylä ja alapuoli saisi molemmat pannun kuumaa lempeä.

Sen jälkeen Paskiainen pyöräytti levyn tehon 3/6 asetukselle ja jatkoi oluen maistelua koipien paistuessa lisää n. 10 minuuttia ja taas käännös. Ja ei kun lisää kaljaa! Sitten vielä n. 15 min paistamista eli koivet saivat about 60 min verran levyn kuumaa lempeä. Lopulta levy pois päältä, kansi pois pannulta ja koipi saa vielä vähän muhia jälkilämmöllä.

Arvosana hieman erilaisesti kokkailluille koiville: 3.5/5. Ei hullumpaa lopputulosta paistinpannulla käristeltynä nyky räpylöistä.

Uunissa kun tuntuu että koivet nykyään vuotavat nesteitä kuin rakkovaivainen marsu, siksi Paskiaisen kokeellinen pikakänninen koekeittiö ajattelikin tutkia mahdollisuuksia valmistella broileria erilailla. Pannulla paistellessa marinoituihin koipiin ympätty neste tuntuu haihtuvan pannun kautta paremmin kuin uunivuoasta vaikka päällä onkin kattilan kansi. Lopputuloskin on tiiviimpi ja vähemmän vetinen.

Raakana paistetut perunat ja possun sisäfilee viipaleet yölliseen nälänhätään

Taas kerran oli yö hiippaillut Paskiaisen kimppuun ja nälkä kurnutti suolissa kuin Saku sammakko kosiomatkalla,  olisi siis tehtävä jotain moisen tunkeilevan vieraan vaientamiseksi ettei piru vaan raiskaisi umpisuolta tai jotain.

Nälän torjuntaan olisi rajoitettu valikoima sillä herra Kakkiainen oli aika laiska kaupassa, lappoi vaan kärryyn kaljaa, testiksi paketin  "x-tra lihaa" (grillimarinoitu porsaan sisäflee) ja muutaman perunan. Sipulin perhanat unohtuivat tyystin kun Paskiainen ei muistanut niiden puutetta kaikessa kaljahampaan kolotuksessaan.

Paskiaisen piinapenkkiin pääsi x-tra grillimarinoitu porsaan sisäfile. Ja aiemmasta päätellen luvassa ei olisi maailman parasta lihaa sillä marinadia paketissa on 28% ja siispä lihaa 72%… Että ei kun menoksi, totesi Kakkiainen ja kippasi olutta sisäänsä kuin olisi säästöpossu oluelle. 

Raa-at perunat Paskiainen veti laiskasti n. puolen sentin siivuiksi, öljysi, maustoi ja paisteli pannulla keskikuraa samplaillen. 

Possun lihakset leikkautuivat viipaleiksi ja aiemmasta x-tra "liha" tuttavuudesta viisastuneena Paskiainen pisti hellan kuumuuden täysille hetkeksi aikaa vähän ennen paistamista varmistamaan että uskollinen valurautapannu ei hyytyisi ja liha saisi edes jotain paistopintaa.

Jos vanhat merkit pitäisivät paikkansa, lihasta tulisi nestettä kuin rakkovaivaisesta marsusta. Tuntuvat osaavan imeyttää valmiiksi marinoituun lihaan enempi nestettä kuin itse lihaa on näissä x-tra tapauksissa… Ja näinhän kävikin, lihasta tuli reippaasti nestettä joten oli hyvä olla kuumuutta paistellessa.

Paston lämpötilat ja ajat vaihtelee taas kerran perunaviipaleiden paksuudesta, lihan vetisyydestä jne. joten niiden osalta herra Kakkiainen meni vain olutta maistellen mutulla läpi.

Alla kuva lopputuloksista.

Arvosana 2.5/5. Perunat olivat oikein hyviä, mutta liha oli taas reilusti alle keskivertoa, ei tosin edes lähellä heikointa esitystä mitä tulee x-tra lihoihin/tuotteisiin, tällä kertaa liha ei ollut ihmeen sienimäistä kuten joskus…

Paistetut yrttiset tomaatit, sipulit ja possun ulkofilepihvit

Taas oli yö parhaimmillaan, viileyttä riitti hetkeksi päivän helvetin helteiden sijaan.  Tämä Paskiainen oli torjunut nestehukkaa olvin tuonti tavaralla - tuplapukilla - illan ja yön mittaan joten siltäkin osalta oltiin tekstin tuottamiseen soveliaassa kunnossa, kännittähän ei blogata!

Kuten kaikki reippaat raittiit lukijamme tietävät hyvin, neste vain ei ole hyvä nälkää pitämään. Ei edes nestemäinen leipä, joita olueksikin kutsutaan, joten pötsissä murisi kuin karhuluolassa. Nälänhädän torjuntaan piti ryhtyä tukevan humalan tuomalla kokeilevalla itsevarmuudella, tuttu tilanne Paskiaisellenne.

Tutustuminen kaapin ja jääkaapin sisältöön paljasti että aineksiakin olisi hieman rajoitetusti. Löytyisi tomaattia, sipulia ja porsaan ulkofilettä about 1.8kg pötkö. Siitä ainakin irtoaisi pihvit poikasineen eli proteiinista ei ainakaan pulaa tulisi ja muutahan ei tosimies tarvitse parhaimmillaan. Lisäkkeet olisi lähinnä mietinnän alla rajoittuneisuuden vuoksi sillä toisivat ne toki hieman vaihtelua pelkkiin pihveihin.

Paskiainen leikkeli ulkofileestä muutaman siivun pihveiksi. Veitsen kanssa sikaa siivuiksi säädellessä välähti että lisäkkeeksi voisi taas kerran paistella sipulia, mutta pienellä lisäsävelellä.

Sipuli sai myös osansa hyvään tähtäävästä puukotuksesta ja viipaloitui sekä lensi pannulle öljyyn paistumaan. Viipaloitumisesta osalliseksi pääsi myös tomaatti, ei auttanut edes punainen suojaväri mokomaa.

Sipulin paistuttua pannulle pääsi tomaatin viipaleet. Lisäksi tomaatti sai päällensä hieman kuivattuja yrttejä mitä käteen sattui kaapista. Oreganoa, Basilikaa, ja taisi siihen jotain muutakin mennä mutta Paskiainen kerkesi unohtamaan jo, lisäksi hieman rouhittua mustapippuria ja suolaa. Tuoreyrtit varmaan olisi olleet parempia mutta pitää mennä niillä mitä on eikä alkaa hifistelemään jos ei voi... Tomaatit olisivat myös saaneet olla hieman paksumpina viipaleina sillä nyt ne meinasivat hajoilla hieman paistellessa.

Paistetut tomaatit pääsivät lautaselle sipulin seuraksi kun pihvit muuttivat pannuun suorittamaan valmistumisrituaaliaan yön pötsimatkaansa varten.

Paskiaisen hilpeä humalatila oli tässä vaiheessa reipas joten pihvit viettivät pannulla hetken hieman liian kauan parin ohuimman osalta. Paskiainen kun tykkää pihvinsä mehukkaina mutta pari ohuinta sattui kuumimmalle osalle pannua ja pisimmäksi aikaa joten mehukkuutta helmeili pihveistä pois hieman liikaa. Onneksi pari muuta ei moista kohtaloa kokenut. Mutta täysin oma vika.

Lopputulos oli hyvä ja maukas känniläisen yöllinen ateria. 3.25/5 arvosanaksi paskiaiselta. Palan painikkeena meni kylmää olvin tuplapukkia, ehkä hitusen liian tuhtia olutta tähän ja joku kevyempi vaalea lager olisi soveltunut paremmin, mutta sitä juodaan mitä on käsillä.

Paistetut sipulit toimivat aina, pihvitkin myös ja paistetut yrttiset tomaatit sopivat settiin samaten. Miinukset tulevat pääosin omasta humalatilasta johtuneesta hetkellisestä huomiokyvyn puutteesta pihvien paistamisessa sekä tomaatin hieman liian ohueksi viipaloimisesta.

Kannattaa kokeilla joskus paistettuja yrttisiä tomaatteja, tai grillattuja jos sattuu grilli olemaan tulilla. Tomaatit voi myös marinoida em. operaatioita varten ja sieltä heruu vielä lisää makuja...