Torstai oli alkanut perinteisellä kaljahampaan kolotuksella joten Paskiainen oli lähtenyt liukastelemaan liikenteeseen kaikkia vaaroja uhmaten sillä ulkona oli täysi kallon halkaisu keli. Kaupassa oli tarjouksessa Tammisen viljapossun pikku kinkut joten tokihan kaljan seuraksi moista piti ostaa parit ihan vain testimielellä. Muuten Paskiainen tyytyi vähään, siis kaljaan.
Kotiin liukastelustakin Kakkiainen selvisi hengissä joten mikään ei vielä ainakaan näyttänyt pahaa tappavan. Koffit auki ja ei kun kaljahampaan kolotusta paikkaamaan pikku kinkkujen lämmetessä pöydällä. Koska odotettavissa olisi että nälkä hiippailisi paikalle vaiheessa, pisti paskiainen lopulta lilliputtikinkut uuniin 125 asteeseen ja lämpömittariin 80 astetta tavoitelämmöksi ylikypsää varten. Olisi mielenkiintoista nähdä onko nämä pikku kinkut mistään kotoisin.
Aika ja oluet kuluivat ja lopulta kinkkukin valmistui ja näytti oivalliselta.
Seuraavaksi Paskiainen keitteli perunoita kinkulle lisäkkeeksi. Kinkun ollessa viilentymässä. Jossain vaiheessa nälkä ylitti taas kriittisen rajan ja niinpä piti käydä lautaselle perunoiden ja punajuurten lisäksi kinkkua viipaloimassa.
Arvosana: 4.25/5. Hyvää kinkkua oli, Paskiainen vallan tykkäsi vaikka kyseessä olikin aika paljon normista pienempi palanen sillä normaalisti Paskiainen tekee luullisen tai potkallisen ettei se heti lopu kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogissa porsasteleville hostina toimiville ahmattimaisille saparohännille voi kommentoida.