chilipihvit, muusi ja sinappi-kermakastike

Pienestä hiljaiselosta huolimatta Paskiainen oli yhä kaikkien kiusaksi sitkeästi hengissä. Budjetti vain oli ollut rajoitettua. Lisäksi iso paha hukka oli purrut inspiraatiota hieman mutta nyt tilanne vaikutti olevan vähitellen toipumaan päin. Joten, mikäs sen parempaa kuin viettää pikkulauantain viimeiset tunnit kultaista ohran lasta maistellen ja syöskennellen.

Tällä kertaa Paskiainen päätti tehdä "chilipihvejä" kun käpäliin oli sattunut tarttumaan olusta viimehetkillä haeskellessa parit paketit jauhelihaa, sipulia ja muutama chili.

Tokihan ilta alkoi sillä että Paskiainen laiskasti lojui, levällään kuin Suomen lätkäjoukkueen puolustus alkupeleissä, ja kippaili ohraista ahkeran toimeliaasti käkättimeen. Aikansa Paskiaista moisessa toimessa havainnoineet ainakin tietävät että moinen urakointi aiheuttaa herra Kakkiaiselle poikkeuksetta pohjatonta nälkää joten asialle oli taas tehtävä jotain...

Hieman aikaisemmin olutta keittiöstä hakiessa voi jauhelihan nostella hieman ennakoivasti lämpiämään...

Mutta asiaan, aluksi kannattaa ottaa tukevat hörpyt oluesta tai muusta piristeestä jotta jaksaaja silputa reippaan kasan chilejä sekä sipulin ja mahdollisesti valkosipulin kynnet. Ja chiliä ei sitten pidä väärinkäyttää siemeneet jne. poistamalla kuten jotkut harhaanjohdetut tekevät!

Tässä vaiheessa ne pikku pallerot jotka on tunkemassa murekkeisiin, lihapulliin ja jauhelihapihveihin aina niitä korppujauhoja voivat poistua häveten paikalta. Nyt ei olla leipomassa leipää tai pilaamassa pihvitaikinaa!

Silpun koko on yleensä aika henkilökohtaista sillä jotkut pitää hienosta, toiset taas karkeasta, Paskiaiselle se on useimmin sitä että silppu on aika karkeaa, laiska kun on. Kun on silpunnut ainekset, ne taikina-astiaan.

Jos omaa pekonia kannattaa sitä paloitella ja hieman kuumalla pannulla paistella tässä vaiheessa ja ne sekaan taikina-astiaan myös.

Silppujen sekaan voi paiskata mausteita ja suolaa ja vähän sekoitella. Paskiainen lorautti texas peteäkin sekaan hieman. Sitten leikkiin mukaan jauhelihat, Paskiainen laittoi parit paketit eli 800g, ja tukevat hörpyt juoma-astiasta sillä on aika sekoitella taikinaa. Ja siihenhän tarkoitukseen on paras laite yhä molempien ylempien tarttumaraajojen päissä olevat taipuisat härpäkkeet, eli käpälät taikinaan ja sekoittamaan! Ja mielellään toki ennakkoon pestyt käpälät!

Suolaa voi lisäillä maun mukaan taikinaa vaivaillessaan.

Taikinan valmistuttua sen voi jaotella haluamansa kokoisiin pihveihin (tai pulliinkin) ja alkaa hartaasti paistella. Paskiaisen tapauksessa taikina meni neljään osaan ja pihvit olivat reippaan kokoisia ja 3-4cm paksuja reippaita möhköjä.

Paistellessa voi tehdä lisukkeeksi vaikka perunamuusia. Pihvien paiston jälkeen kastikkeen tekoon.

Jos pannulle jäi paljon rasvaa, voi toki osan poistaa, ja jos siellä pannulla on isostikin "palanutta" sipulia, niitä noi vähän poistella mutta pannua ei pidä peseskellä mauista ennen kastiketta! Sitten loraus olutta pannulle, ja Paskiaisen tapauksessa kun käytössä on valuraitainen pannu, voi metallisella vispilällä huuhdoskella kaikki paistamissa pannuun tarttuneet maut oluen sekaan.

Perään pannulle puolikas lihaliemikuutio ja 2dl kermaa, sinappia ja mausteita. Ne sekaisin ja hetki odottamista että kastikkeesta tulee oman maun mukaan sopivan paksuista.

Sitten ei kun annosta kasaamaan! Ja takuulla taas sellaista settiä että Pekka Puskat eivät tukisi... Hyvää kännimättöä!

Pihvien ainekset:

• jauhelihaa
• paketti pari PEKONIA jos löytyy!
• tuoreita chilejä maun mukaan
• sipulia maun mukaan
• pippuria ja muita mausteita maun mukaan
• (muutama kynsi valkosipulia)

Kastikkeen ainekset:

• loraus olutta
• 2dl kermaa
• lihaliemikuution puolikas
• sinappia
• pippuria ja muita mausteita maun mukaan

Arvosana: 4/5. Hyvää oli, pihveillä oli kokoa isommallekin nälälle sopivasti ja mehevyyttä riitti. Pienet miinukset taas kerran pussimuusin käytöstä (vaikka voilla tuunattua olikin) ja siitä että Paskiainen ei huomannut ostaa paria pakettia pekonia pihviaineksiin!

wokki rehut, paistettu sipuli ja possun piffit kermaisessa pippurikastikkeessa

Paskiainen havaitsi saaneensa vaihdon välineitä pitkän odottelun jälkeen ja tokihan sitä piti juhlistaa vaihtamalla välineitä. Kuten yleensä valuutallisten välineiden vaihto kohdistuisi alkoholiin ja ei kun vetämään perseitä olalle mahdollisimman pian. Niinpä tukeva hostinne ryntäsi kauppaan heti aamusta yhtä innokkaasti kuin halpaa naista etsivä laivalla Tallinnaan, päivämatkan osoitteena kun olisi tukeva humala.

Kaupasta kärryyn loikkasi kasa kaljaa kuten yleensä Paskiaisen kaupassa käydessä ja budjetin salliessa, lisäkkeeksi sipuleita sekä possun ulkofilettä ja testiksi Rainbow Itämaiset wok-vihannekset sekoitusta. Kermaakin hieman että kansanterveyslaitoksessa hyysärit saisivat harmaita hiuksia ja peräpukamia kauhusta…

Kotona Kakkiainen alkoi kaadella kaljaa kupuunsa, eihän sitä ilman nesteytystä voi torstaita viettää. Jossain vaiheessa alkoi taas pötsissä kolottaa ikuinen nälkä mikä aina saapuu kun wiunaksia on maisteltu joten keittiöön oli hoiperreltava ettei nälänhätä yltyisi.

Koska Paskiaisella oli ollut orastavaa ideaa, suunnitelma safkaksi ei ollut ongelma. Sipulia paistumaan pannulle aluksi. Sille avuksi Rainbow Wokvihanneksia jotka paljastuivat jo pannulle laitellessa olevan hirveätä sontaa, poikkeuksena seassa olevat pavut. Kuin raastimen läpi ajettua moskaa jonka alkuperästä ei ollut tietoa, sekaan vielä muutama valkosipulin kynsi paloina. Onneksi sentään pelastukseksi olisi possun ulkofilepiffejä kerma-sinappi kastikkeessa…

Odotellessa ulkofileelle oli hyvä tarjota moraa ja tehtailla muutama piffi. Seuraavaksi Kakkiainen pikaisesti antoi lämmintä pannua possun piffeille ruskistukseksi ja lorautti sekaan hieman vettä sekä kermat ja sinappia, pippuria ja suolaa. Sitten ei kuin 10-15 min  verran odottelua että piffit muhivat valmiiksi… Tällä perus-soosilla pelastaa aika paljon asioita, niin tälläkin kertaa.

AInekset:

• Rainbow wok-vihannekset
• Sipuli pari
• Porsaan ulkofile
• Kermaa
• Mausteet

Arvosana: 3.5/5.

Tiputusta pääosin susi paskoista Rainbow Itämaiset WOK vihannekset säädöstä. Ensimmäinen ja viimeinen kerta kun noita Paskiainen kärryynsä lappaa. Kama oli kuin raastimen läpi ajettua moskaa josta ei tiedä oliko se käynyt lattialla vaiko ei. Kyllä sen söi mutta visuaalisuus oli täysi nolla ja vetisessä mitään sanomattomassa maussakin oli toivottavaa. Pysykää suosiolla kaukana em. tavarasta.

Possua ohuina pihveinä, sinappista kermakastikketta, varhaisperunoita jakamaan lautasta

Maanantai ilta oli jäänyt taakse ja kynnettiin pitkin tiistain vastaista yötä, ja taas kerran humalassa, kuinkas muuten. Paskiainen oli taas kerran päätynyt viihdyttämään itseään katselemalla sekalaisia tv-sarjoja joita oli rästissä nälkävuotta pidempi määrä. 

Olutta oli luonnollisesti jälleen kerran käytetty polttoaineena rästejä lyhennellessä joten oli jo ennakkoon tiedossa että jossain vaiheessa tulisi eteen se hetki kun Pekka Puskan ja raittiusköörin mielestä ihan liikaa kännäävän Kakkiaisen pitäisi suoriutua taas keittiöön väsäämään yöllistä murenta. Ja kuten tavallista Paskiaiselle, se muren päätyisi olemaan reippaampi ateria sillä Paskiaisen vuorokausirytmi kun on mitä epäsäännöllisin.

Tällä kertaa tämä tuurijuoppona porsasteleva olutveikko olikin osannut varautua yölliseen kokkauseen, toisin kuin pari päivää aiemmin. Varastoista löytyisi kilotolkulla varhaisperunoita ja niille kaveriksi oli ennakoiden aiottu aiemminkin hyväksi havaittua porsaan ulkofilettä - taas kerran. Kyseinen tuote on Paskiaisen perus elintarvikkeita usein oluen lisäksi. Näinpä yöllinen keittiöön hiippailu tuottaisi tulokseksi, toivottavasti, muutakin kuin tuotosta jota ei edes vihamiehen koiralle syöttelisi.

Paskiainen aloitteli hommat tunkemalla kattilaan isoja varhaisperunoita, niitä kun oli tullut ostaneeksi tarjouksesta monta kiloa valkkaillen tarkoituksellisesti eri kokoisia perunoita pientä vertailua varten siitä olisiko makueroja koon mukaan vai ei. Keitinveteen suolaa ja sitten veitsen kanssa porsaan ulkofileen kimppuun…

Koska leikkely on aina väkivaltainen tapahtuma joka vaatii teräasetta, oli toki kokin otettava olutta rohkaisuksi ennen Pohjalaiseen välienselvittimeen tarttumista. Ulkofileestä teräaseella eriteltiin kolme viipaletta joille suotiin kunnia päätyä ohuiksi pihveiksi. Koska väkivalta oli aloitettu kovin väkivaltaisesti, siirryttiin seuraavaksi luonnollisesti hieman kevyempään väkivaltaan. Niinpä ulkofileen viipaleet saivat käpälällä läpsyttelyä profiilin ohennukseksi.

Viipaleet saisivat odottaa hieman ja lämmetä joten seuraavaksi rauhassa taas oluen kera jatkamaan rästivuoren purkamista perunoiden valmistumista odotellen. Paskiainen pitää perunoista eniten hieman jähtyneenä eli pihvien kanssa ei tarvitsisi hätiköidä vielä.

Olut loppui, ja perunatkin valmistuivat, paistinpannu siirtyi hellalle ja perunoiden keitinvedet poistettiin joten Paskiaisen oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen yöllisessä toimessaan. Tarkkaavaisimmat ja ennakoivimmat lukijamme arvaavatkin mitä tapahtui seuraavaksi. Aivan, Kakkiaisen setä hamusi jääkaapista lisää kaljaa, saatanan juoppo! Hörpyn jälkeen olikin aika alkaa paistella pihvejä. Se sujui tyypillisen ripeästi, lienee se minuutti pari puoleltaan, ja sitten ei kun possun palaset lautaselle suolattuna odottamaan.

Koska possun ohuet pihvit ovat hyviä kastikkeen kera, Paskiainen päätti taiteilla taas kerran jotain kastiketta. Uhriksi valikoitui sinappinen kermakastike. 

Ensiksi hieman öljyä pannulle ja hyvin pieni hitunen jauhoja siihen sekaan varmistamaan ettei kastikkeesta liian vetelää tulisi, sitten perään pieni määrä vettä jolla pannulta huljuteltiin pihvien paistosta jääneet maut irti. 

Seuraavaksi pannulle pääsi kerma jonka Paskiainen sinne sekoitteli. 

Sitten alkoi maustaminen, perinteistä mustapippuria meni rouheena taas kerran, ja sinappia jota taas sekoilteltiin sekaan, ja vähän suolaa. Sitten hetki oluen samplailua ja odottamista että kastikkeesta tulisi sopivan paksuista… 

Simppeliä jopa humalaiselle kokille. Tosin, tällä kertaa kastikkeeseen ei lorahtanut olutta, syynä oli että oluet alkoivat olla sen verran vähissä että ne loput kulutettaisiin ihan juoden.

Ainekset:

- porsaanulkofilettä pihveiksi leikattuna ja ohueksi taputeltuna

- varhaisperunoita

- öljyä

- jauhoja hitunen (teelusikallinen tms. jos sitäkään)

- kermaa

- sinappia

- pippuria, suolaa

Sitten ei kun perunaa palasiksi lautaselle pihvien kaveriksi, päälle soosia, juomaksi kylmää kaljaa ja armoton rynnäkkö jatkamaan sarjojen rästivuoren purkamista aterian ahmimisen yhteydessä. 

Pelkistetysti mentiin siis, mitään turhia lisukkeita ei lautaselle laiteltu. Alla tuotos ennen lopullisen taistelun alkamista. 

Arvosana 4.5/5. Oikein hyvää ja maukasta mätettävää 

Paskiaisen mielestä tämän kertainen kastike sopi perunoiden ja pihvien kanssa sen verran hyvin että sitähän ei jätetty yhtään aterialta jäljelle vaan ahmatin piti se kaikki mättää ja lisää perunoita kunnes kastike loppui. Suurin miinus ateriassa oli että pihvejä Paskiainen paistoi ihan liian vähän sillä niitäkin olisi maistunut muutama lisää, nyt piti ihan pihtailla syöedessä.