Maanantai ilta oli jäänyt taakse ja kynnettiin pitkin tiistain vastaista yötä, ja taas kerran humalassa, kuinkas muuten. Paskiainen oli taas kerran päätynyt viihdyttämään itseään katselemalla sekalaisia tv-sarjoja joita oli rästissä nälkävuotta pidempi määrä.
Olutta oli luonnollisesti jälleen kerran käytetty polttoaineena rästejä lyhennellessä joten oli jo ennakkoon tiedossa että jossain vaiheessa tulisi eteen se hetki kun Pekka Puskan ja raittiusköörin mielestä ihan liikaa kännäävän Kakkiaisen pitäisi suoriutua taas keittiöön väsäämään yöllistä murenta. Ja kuten tavallista Paskiaiselle, se muren päätyisi olemaan reippaampi ateria sillä Paskiaisen vuorokausirytmi kun on mitä epäsäännöllisin.
Tällä kertaa tämä tuurijuoppona porsasteleva olutveikko olikin osannut varautua yölliseen kokkauseen, toisin kuin pari päivää aiemmin. Varastoista löytyisi kilotolkulla varhaisperunoita ja niille kaveriksi oli ennakoiden aiottu aiemminkin hyväksi havaittua porsaan ulkofilettä - taas kerran. Kyseinen tuote on Paskiaisen perus elintarvikkeita usein oluen lisäksi. Näinpä yöllinen keittiöön hiippailu tuottaisi tulokseksi, toivottavasti, muutakin kuin tuotosta jota ei edes vihamiehen koiralle syöttelisi.
Paskiainen aloitteli hommat tunkemalla kattilaan isoja varhaisperunoita, niitä kun oli tullut ostaneeksi tarjouksesta monta kiloa valkkaillen tarkoituksellisesti eri kokoisia perunoita pientä vertailua varten siitä olisiko makueroja koon mukaan vai ei. Keitinveteen suolaa ja sitten veitsen kanssa porsaan ulkofileen kimppuun…
Koska leikkely on aina väkivaltainen tapahtuma joka vaatii teräasetta, oli toki kokin otettava olutta rohkaisuksi ennen Pohjalaiseen välienselvittimeen tarttumista. Ulkofileestä teräaseella eriteltiin kolme viipaletta joille suotiin kunnia päätyä ohuiksi pihveiksi. Koska väkivalta oli aloitettu kovin väkivaltaisesti, siirryttiin seuraavaksi luonnollisesti hieman kevyempään väkivaltaan. Niinpä ulkofileen viipaleet saivat käpälällä läpsyttelyä profiilin ohennukseksi.
Viipaleet saisivat odottaa hieman ja lämmetä joten seuraavaksi rauhassa taas oluen kera jatkamaan rästivuoren purkamista perunoiden valmistumista odotellen. Paskiainen pitää perunoista eniten hieman jähtyneenä eli pihvien kanssa ei tarvitsisi hätiköidä vielä.
Olut loppui, ja perunatkin valmistuivat, paistinpannu siirtyi hellalle ja perunoiden keitinvedet poistettiin joten Paskiaisen oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen yöllisessä toimessaan. Tarkkaavaisimmat ja ennakoivimmat lukijamme arvaavatkin mitä tapahtui seuraavaksi. Aivan, Kakkiaisen setä hamusi jääkaapista lisää kaljaa, saatanan juoppo! Hörpyn jälkeen olikin aika alkaa paistella pihvejä. Se sujui tyypillisen ripeästi, lienee se minuutti pari puoleltaan, ja sitten ei kun possun palaset lautaselle suolattuna odottamaan.
Koska possun ohuet pihvit ovat hyviä kastikkeen kera, Paskiainen päätti taiteilla taas kerran jotain kastiketta. Uhriksi valikoitui sinappinen kermakastike.
Ensiksi hieman öljyä pannulle ja hyvin pieni hitunen jauhoja siihen sekaan varmistamaan ettei kastikkeesta liian vetelää tulisi, sitten perään pieni määrä vettä jolla pannulta huljuteltiin pihvien paistosta jääneet maut irti.
Seuraavaksi pannulle pääsi kerma jonka Paskiainen sinne sekoitteli.
Sitten alkoi maustaminen, perinteistä mustapippuria meni rouheena taas kerran, ja sinappia jota taas sekoilteltiin sekaan, ja vähän suolaa. Sitten hetki oluen samplailua ja odottamista että kastikkeesta tulisi sopivan paksuista…
Simppeliä jopa humalaiselle kokille. Tosin, tällä kertaa kastikkeeseen ei lorahtanut olutta, syynä oli että oluet alkoivat olla sen verran vähissä että ne loput kulutettaisiin ihan juoden.
Ainekset:
- porsaanulkofilettä pihveiksi leikattuna ja ohueksi taputeltuna
- varhaisperunoita
- öljyä
- jauhoja hitunen (teelusikallinen tms. jos sitäkään)
- kermaa
- sinappia
- pippuria, suolaa
Sitten ei kun perunaa palasiksi lautaselle pihvien kaveriksi, päälle soosia, juomaksi kylmää kaljaa ja armoton rynnäkkö jatkamaan sarjojen rästivuoren purkamista aterian ahmimisen yhteydessä.
Pelkistetysti mentiin siis, mitään turhia lisukkeita ei lautaselle laiteltu. Alla tuotos ennen lopullisen taistelun alkamista.
Arvosana 4.5/5. Oikein hyvää ja maukasta mätettävää
Paskiaisen mielestä tämän kertainen kastike sopi perunoiden ja pihvien kanssa sen verran hyvin että sitähän ei jätetty yhtään aterialta jäljelle vaan ahmatin piti se kaikki mättää ja lisää perunoita kunnes kastike loppui. Suurin miinus ateriassa oli että pihvejä Paskiainen paistoi ihan liian vähän sillä niitäkin olisi maistunut muutama lisää, nyt piti ihan pihtailla syöedessä.
