possun pihvit valkosipulisessa olutmarinadissa

PIkku lauantaista kaikesta päätellen hengissä selvinnyt Paskiainen heräili pätkittäin torstai-iltapäivän karuun todellisuuteen. 

Nälkä möyri Paskiaisen pötsissä kuin yli-innokas sika lätissää. Janottikin vietävästä vaikka vasta edellinen yö oli kulunut kaljaa maistellen.

Ei muuta kuin ylös ja inventoimaan jääkaappia. Sieltä lävähti ensimmäinen karu totuus ilmi. 

Jääkaappi mokoma kehtasi ammottaa tyhjyyttään kuin hölmön hallituksemme tyhjentämä valtion rahakirstu.  

Periksi oli siis annettava ja Paskiaisen matkattava kauppaan täydentämään varastojaan. 

Kaupasta löytyi  taas kerran reippaan kokoinen paketti atria porsaan ulkofilettä joten siitä oli taas kerran luvassa murenta illaksi, perinteistä ja hyväksi havaittua. Joten ei muuta kuin reippaasti uusiin illallisiin sikailuihin kaljahyllyn kautta. 

Kotona kaljat siirtyivät innolla kaappiin ja ulkofileestä leikkautui kasa viipaleita pihveiksi näläntorjuntaan, eli ei kun asiaan...

Marinadin teon Paskiainen aloitti tyhjentämällä pohjattomaan kaljakitaansa puoli tölkkiä koffia ja lopun puolitölkkiä marinadi astiaan. 

Seuraavaksi jääkaapista tarttui käteen uusi olut sekä Texas Pete Hot Sauce pullo, HP spicy BBQ saucea,  sinappia ja ketsuppia. Olut rapsahti nätisti auki ja sitä siveän sievästi maisteltiin kun marinadin sekaan ruutattiin tukeva setti ketsuppia, jonkin verran sinappia sekä HP spicy BBQ soosin jämät antamaan savuista makua.

Seuraavaksi sekaan Texas peteä reippaasti ja muutama valkosipulin kynsi sekä sipuli hienoksi silputtuna, lisäksi hieman hunajaa. Pientä marinadin maistamista , rouhitun mustapippurin, suolan ja Texas peten lisäystä ja maistelua, ja säätöä, kunnes sovelias soosin voimakkuus oli saavutettu.

Marinadin valmistuttua sekaan lensi kasa porsaan ulkofileestä leikkailtuja pihvejä ja helahoito jääkaappiin muutamaksi tunniksi makua saamaan. Odotellessa olisi taas aika purkaa katsottavien sarjojen sumaa suullisessa olut-tiputuksessa…

Yö saapui ja nälkä joten lopulta Paskiainen päätti tehdä asialle jotain pysyvämpää kuin illan mittaan paistetut pari hiukopalaksi tarkoitettua piffiä.

Ilta ja olut oli onnistunut imemään herra Kakkiaisesta isoimmat energiat joten laiskuus oli taas kerran valttia. 

Koska marinadia oli aika reippasti tullut tehtyä, päätti Paskiainen että se saisi toimia kastikkeelle pohjana. Niinpä marinoidut possun piffit pois uimasta marinadissa. Sen jälkeen Paskiainen keitteli marinadia hiljallen kymmenisen minuuttia ja lorautti sekaan hieman lisää olutta sekä loppupuolella purkin kermaa… 

Jos sattuu olemaan reippaan foobinen yksilö eikä uskalla käyttää marinadia kastikkeeseen sen jälkeen kun siellä on lihat lillunut niin marinadista voi ennakoivasti jättää osan kastiketta varten!

Pannulla Paskiainen paistoi piffeille nättiä väriä pintaan ja lorautti kastikkeet sekaan hautumaan vielä hiljalleen… 

Odotellessa valmistui taas kerran voilla tuunattu pussimuusi (Paskiainen on havainnut olevansa yhä laiskempi asian suhteen!) sekä vauvaporkkanat jotka pääsivät lopulta lautaselle piffejen kera.

Marinadi possulle:

• olutta puoli tölkkiä.
• texas pete hot saucea
• HP spicy BBQ saucea
• ketsuppia
• sinappia
• pippureita
• suolaa
• silputtu sipuli
• valkosipulia silppuna
• hieman hunajaa

Kastike: 

• marinadin ainekset ja kerma

Arvosana:  4.25/5. Olipas hyvää settiä yönälkään. Valkosipuli maistui possun piffeissä ja BBQ soosin savu lisäsi aromia Texas petestä tulleen cayennen antaessa hieman lämpöä… Miinusta vain pussimuusista.

wokki rehut, paistettu sipuli ja possun piffit kermaisessa pippurikastikkeessa

Paskiainen havaitsi saaneensa vaihdon välineitä pitkän odottelun jälkeen ja tokihan sitä piti juhlistaa vaihtamalla välineitä. Kuten yleensä valuutallisten välineiden vaihto kohdistuisi alkoholiin ja ei kun vetämään perseitä olalle mahdollisimman pian. Niinpä tukeva hostinne ryntäsi kauppaan heti aamusta yhtä innokkaasti kuin halpaa naista etsivä laivalla Tallinnaan, päivämatkan osoitteena kun olisi tukeva humala.

Kaupasta kärryyn loikkasi kasa kaljaa kuten yleensä Paskiaisen kaupassa käydessä ja budjetin salliessa, lisäkkeeksi sipuleita sekä possun ulkofilettä ja testiksi Rainbow Itämaiset wok-vihannekset sekoitusta. Kermaakin hieman että kansanterveyslaitoksessa hyysärit saisivat harmaita hiuksia ja peräpukamia kauhusta…

Kotona Kakkiainen alkoi kaadella kaljaa kupuunsa, eihän sitä ilman nesteytystä voi torstaita viettää. Jossain vaiheessa alkoi taas pötsissä kolottaa ikuinen nälkä mikä aina saapuu kun wiunaksia on maisteltu joten keittiöön oli hoiperreltava ettei nälänhätä yltyisi.

Koska Paskiaisella oli ollut orastavaa ideaa, suunnitelma safkaksi ei ollut ongelma. Sipulia paistumaan pannulle aluksi. Sille avuksi Rainbow Wokvihanneksia jotka paljastuivat jo pannulle laitellessa olevan hirveätä sontaa, poikkeuksena seassa olevat pavut. Kuin raastimen läpi ajettua moskaa jonka alkuperästä ei ollut tietoa, sekaan vielä muutama valkosipulin kynsi paloina. Onneksi sentään pelastukseksi olisi possun ulkofilepiffejä kerma-sinappi kastikkeessa…

Odotellessa ulkofileelle oli hyvä tarjota moraa ja tehtailla muutama piffi. Seuraavaksi Kakkiainen pikaisesti antoi lämmintä pannua possun piffeille ruskistukseksi ja lorautti sekaan hieman vettä sekä kermat ja sinappia, pippuria ja suolaa. Sitten ei kuin 10-15 min  verran odottelua että piffit muhivat valmiiksi… Tällä perus-soosilla pelastaa aika paljon asioita, niin tälläkin kertaa.

AInekset:

• Rainbow wok-vihannekset
• Sipuli pari
• Porsaan ulkofile
• Kermaa
• Mausteet

Arvosana: 3.5/5.

Tiputusta pääosin susi paskoista Rainbow Itämaiset WOK vihannekset säädöstä. Ensimmäinen ja viimeinen kerta kun noita Paskiainen kärryynsä lappaa. Kama oli kuin raastimen läpi ajettua moskaa josta ei tiedä oliko se käynyt lattialla vaiko ei. Kyllä sen söi mutta visuaalisuus oli täysi nolla ja vetisessä mitään sanomattomassa maussakin oli toivottavaa. Pysykää suosiolla kaukana em. tavarasta.

Possua ohuina pihveinä, sinappista kermakastikketta, varhaisperunoita jakamaan lautasta

Maanantai ilta oli jäänyt taakse ja kynnettiin pitkin tiistain vastaista yötä, ja taas kerran humalassa, kuinkas muuten. Paskiainen oli taas kerran päätynyt viihdyttämään itseään katselemalla sekalaisia tv-sarjoja joita oli rästissä nälkävuotta pidempi määrä. 

Olutta oli luonnollisesti jälleen kerran käytetty polttoaineena rästejä lyhennellessä joten oli jo ennakkoon tiedossa että jossain vaiheessa tulisi eteen se hetki kun Pekka Puskan ja raittiusköörin mielestä ihan liikaa kännäävän Kakkiaisen pitäisi suoriutua taas keittiöön väsäämään yöllistä murenta. Ja kuten tavallista Paskiaiselle, se muren päätyisi olemaan reippaampi ateria sillä Paskiaisen vuorokausirytmi kun on mitä epäsäännöllisin.

Tällä kertaa tämä tuurijuoppona porsasteleva olutveikko olikin osannut varautua yölliseen kokkauseen, toisin kuin pari päivää aiemmin. Varastoista löytyisi kilotolkulla varhaisperunoita ja niille kaveriksi oli ennakoiden aiottu aiemminkin hyväksi havaittua porsaan ulkofilettä - taas kerran. Kyseinen tuote on Paskiaisen perus elintarvikkeita usein oluen lisäksi. Näinpä yöllinen keittiöön hiippailu tuottaisi tulokseksi, toivottavasti, muutakin kuin tuotosta jota ei edes vihamiehen koiralle syöttelisi.

Paskiainen aloitteli hommat tunkemalla kattilaan isoja varhaisperunoita, niitä kun oli tullut ostaneeksi tarjouksesta monta kiloa valkkaillen tarkoituksellisesti eri kokoisia perunoita pientä vertailua varten siitä olisiko makueroja koon mukaan vai ei. Keitinveteen suolaa ja sitten veitsen kanssa porsaan ulkofileen kimppuun…

Koska leikkely on aina väkivaltainen tapahtuma joka vaatii teräasetta, oli toki kokin otettava olutta rohkaisuksi ennen Pohjalaiseen välienselvittimeen tarttumista. Ulkofileestä teräaseella eriteltiin kolme viipaletta joille suotiin kunnia päätyä ohuiksi pihveiksi. Koska väkivalta oli aloitettu kovin väkivaltaisesti, siirryttiin seuraavaksi luonnollisesti hieman kevyempään väkivaltaan. Niinpä ulkofileen viipaleet saivat käpälällä läpsyttelyä profiilin ohennukseksi.

Viipaleet saisivat odottaa hieman ja lämmetä joten seuraavaksi rauhassa taas oluen kera jatkamaan rästivuoren purkamista perunoiden valmistumista odotellen. Paskiainen pitää perunoista eniten hieman jähtyneenä eli pihvien kanssa ei tarvitsisi hätiköidä vielä.

Olut loppui, ja perunatkin valmistuivat, paistinpannu siirtyi hellalle ja perunoiden keitinvedet poistettiin joten Paskiaisen oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen yöllisessä toimessaan. Tarkkaavaisimmat ja ennakoivimmat lukijamme arvaavatkin mitä tapahtui seuraavaksi. Aivan, Kakkiaisen setä hamusi jääkaapista lisää kaljaa, saatanan juoppo! Hörpyn jälkeen olikin aika alkaa paistella pihvejä. Se sujui tyypillisen ripeästi, lienee se minuutti pari puoleltaan, ja sitten ei kun possun palaset lautaselle suolattuna odottamaan.

Koska possun ohuet pihvit ovat hyviä kastikkeen kera, Paskiainen päätti taiteilla taas kerran jotain kastiketta. Uhriksi valikoitui sinappinen kermakastike. 

Ensiksi hieman öljyä pannulle ja hyvin pieni hitunen jauhoja siihen sekaan varmistamaan ettei kastikkeesta liian vetelää tulisi, sitten perään pieni määrä vettä jolla pannulta huljuteltiin pihvien paistosta jääneet maut irti. 

Seuraavaksi pannulle pääsi kerma jonka Paskiainen sinne sekoitteli. 

Sitten alkoi maustaminen, perinteistä mustapippuria meni rouheena taas kerran, ja sinappia jota taas sekoilteltiin sekaan, ja vähän suolaa. Sitten hetki oluen samplailua ja odottamista että kastikkeesta tulisi sopivan paksuista… 

Simppeliä jopa humalaiselle kokille. Tosin, tällä kertaa kastikkeeseen ei lorahtanut olutta, syynä oli että oluet alkoivat olla sen verran vähissä että ne loput kulutettaisiin ihan juoden.

Ainekset:

- porsaanulkofilettä pihveiksi leikattuna ja ohueksi taputeltuna

- varhaisperunoita

- öljyä

- jauhoja hitunen (teelusikallinen tms. jos sitäkään)

- kermaa

- sinappia

- pippuria, suolaa

Sitten ei kun perunaa palasiksi lautaselle pihvien kaveriksi, päälle soosia, juomaksi kylmää kaljaa ja armoton rynnäkkö jatkamaan sarjojen rästivuoren purkamista aterian ahmimisen yhteydessä. 

Pelkistetysti mentiin siis, mitään turhia lisukkeita ei lautaselle laiteltu. Alla tuotos ennen lopullisen taistelun alkamista. 

Arvosana 4.5/5. Oikein hyvää ja maukasta mätettävää 

Paskiaisen mielestä tämän kertainen kastike sopi perunoiden ja pihvien kanssa sen verran hyvin että sitähän ei jätetty yhtään aterialta jäljelle vaan ahmatin piti se kaikki mättää ja lisää perunoita kunnes kastike loppui. Suurin miinus ateriassa oli että pihvejä Paskiainen paistoi ihan liian vähän sillä niitäkin olisi maistunut muutama lisää, nyt piti ihan pihtailla syöedessä.

Paistetut yrttiset tomaatit, sipulit ja possun ulkofilepihvit

Taas oli yö parhaimmillaan, viileyttä riitti hetkeksi päivän helvetin helteiden sijaan.  Tämä Paskiainen oli torjunut nestehukkaa olvin tuonti tavaralla - tuplapukilla - illan ja yön mittaan joten siltäkin osalta oltiin tekstin tuottamiseen soveliaassa kunnossa, kännittähän ei blogata!

Kuten kaikki reippaat raittiit lukijamme tietävät hyvin, neste vain ei ole hyvä nälkää pitämään. Ei edes nestemäinen leipä, joita olueksikin kutsutaan, joten pötsissä murisi kuin karhuluolassa. Nälänhädän torjuntaan piti ryhtyä tukevan humalan tuomalla kokeilevalla itsevarmuudella, tuttu tilanne Paskiaisellenne.

Tutustuminen kaapin ja jääkaapin sisältöön paljasti että aineksiakin olisi hieman rajoitetusti. Löytyisi tomaattia, sipulia ja porsaan ulkofilettä about 1.8kg pötkö. Siitä ainakin irtoaisi pihvit poikasineen eli proteiinista ei ainakaan pulaa tulisi ja muutahan ei tosimies tarvitse parhaimmillaan. Lisäkkeet olisi lähinnä mietinnän alla rajoittuneisuuden vuoksi sillä toisivat ne toki hieman vaihtelua pelkkiin pihveihin.

Paskiainen leikkeli ulkofileestä muutaman siivun pihveiksi. Veitsen kanssa sikaa siivuiksi säädellessä välähti että lisäkkeeksi voisi taas kerran paistella sipulia, mutta pienellä lisäsävelellä.

Sipuli sai myös osansa hyvään tähtäävästä puukotuksesta ja viipaloitui sekä lensi pannulle öljyyn paistumaan. Viipaloitumisesta osalliseksi pääsi myös tomaatti, ei auttanut edes punainen suojaväri mokomaa.

Sipulin paistuttua pannulle pääsi tomaatin viipaleet. Lisäksi tomaatti sai päällensä hieman kuivattuja yrttejä mitä käteen sattui kaapista. Oreganoa, Basilikaa, ja taisi siihen jotain muutakin mennä mutta Paskiainen kerkesi unohtamaan jo, lisäksi hieman rouhittua mustapippuria ja suolaa. Tuoreyrtit varmaan olisi olleet parempia mutta pitää mennä niillä mitä on eikä alkaa hifistelemään jos ei voi... Tomaatit olisivat myös saaneet olla hieman paksumpina viipaleina sillä nyt ne meinasivat hajoilla hieman paistellessa.

Paistetut tomaatit pääsivät lautaselle sipulin seuraksi kun pihvit muuttivat pannuun suorittamaan valmistumisrituaaliaan yön pötsimatkaansa varten.

Paskiaisen hilpeä humalatila oli tässä vaiheessa reipas joten pihvit viettivät pannulla hetken hieman liian kauan parin ohuimman osalta. Paskiainen kun tykkää pihvinsä mehukkaina mutta pari ohuinta sattui kuumimmalle osalle pannua ja pisimmäksi aikaa joten mehukkuutta helmeili pihveistä pois hieman liikaa. Onneksi pari muuta ei moista kohtaloa kokenut. Mutta täysin oma vika.

Lopputulos oli hyvä ja maukas känniläisen yöllinen ateria. 3.25/5 arvosanaksi paskiaiselta. Palan painikkeena meni kylmää olvin tuplapukkia, ehkä hitusen liian tuhtia olutta tähän ja joku kevyempi vaalea lager olisi soveltunut paremmin, mutta sitä juodaan mitä on käsillä.

Paistetut sipulit toimivat aina, pihvitkin myös ja paistetut yrttiset tomaatit sopivat settiin samaten. Miinukset tulevat pääosin omasta humalatilasta johtuneesta hetkellisestä huomiokyvyn puutteesta pihvien paistamisessa sekä tomaatin hieman liian ohueksi viipaloimisesta.

Kannattaa kokeilla joskus paistettuja yrttisiä tomaatteja, tai grillattuja jos sattuu grilli olemaan tulilla. Tomaatit voi myös marinoida em. operaatioita varten ja sieltä heruu vielä lisää makuja...

Pötsissä kaljakelluvia minuuttipihvejä

Tänään Armasta Paskiaisen setää vituttaa.

Vituttaa niin helvetisti että selkävaivoista huolimatta tämä sika Paskiaiseksi laukkasi lähimpään ääs-markettiin asioille saparo suorana.

Sorkkaan tarttui taas kerran koffin 24 yksikön osakesalkku EU-rahamarkkinoiden sekoilun kunniaksi, vitutuksella oli kyllä oma tukeva syynsä myös 

Jotta kassaneiti ei olisi luullut tämän Paskiaisen alkaneen joksikin uskonnolliseksi hihhuliksi ja siirtyneen pelkkään nestemäiseen leipään tulevan pääsiäisen paastoksi piti kassan hihnalle kohti lukulaitteistoa laittaa myös 1.5kg pötikkä atrian porsaan ulkofilettä. 

Siitä fileestä veistäisi monta minuuttipihviä kaljakelumaan kupuun koff-joen kaveriksi vaikka epävirallisen viralliseen kaljakelluntaan on vielä lumien sulamisen lisäksi lienee 4 kuukautta matkaa. Paskiaisen setä järjestää yksityisiä kaljakelluntoja kuvussaan harvase päivä…

Muutaman ensimmäisen koffin aikana Paskiainen siivutteli keon minuttipihvejä. Koska nyt ei ollut kyse mistään hifistelystä eikä ketään neitoperhosia tai hintahtavia metroseksuaali-mukauroksia ollut vinkumassa ruoan tasosta ei Paskiainen jaksanut edes poistaa fileestä vähiä kalvoja.

Pihvit paistuivat vilauksessa pannulla keoksi lautaselle koffin kultaisen ohran lapsen siirtyessä täyttämään pötsiin kaljakellunnan kriteerit täyttävää kellunta-alustaa.

Pihveihin (ainakaan ensimmäiseen satsiin) ei käytetty mitään extra voodoota kuten kuvasta näkyy.

Suolaaminen ja pippurointi tapahtui paistamisen jälkeen (mustapippuria + chilimyllyn rippeet) vasta juuri ennen piffukoiden kellutusta olutkoskea samalla alas kaadellessa.

Arvosana Paskiaisen asteikolla 4/5 (0.5 pykälä laskua laiskuudesta ettei kalvoja jaksanut perkata pois) mutta tämä Paskiainen on tunnettu sian syöjä joten tämä oli aika tavallinen pötsissä tapahtuva kaljakellunta. Lopputuloksena oli siis oikein oivallisia minuuttipihvejä jotka kirmasivat alas ruokatorvea syöjän innosta vinkuessa.

Saa nähdä muuttuuko tilanne illan mittaan vai saako tämä Paskiainen tarpeekseen kokkaamisesta tälle päivälle.