Hieman kevyemmät Paskiaisen valtimotukosleivät.

Oli taas se aika vuodesta kun vietettiin ammattilampaiden juhlaa, kyseessä siis oli tämä työväen juhla jossa lähes kaikki olisivat eriasteisesti humalassa.

Paskiaisenne oli myös päättänyt humaloitua, olihan hän saanut muutaman lisä lahjusoluen, mutta sovaliaan rauhallisesti joka olisi aika poikkeuksellista Paskiaiselle, yleensä kun juopotellaan niin Paskiainen vetää kuin viimeistä päivää tai kuin janoinen kameli keitaalla...

Päivä oli vasta aluillaan ja päivän pääruokaan ei Paskiainenkaan vielä ollut jaksanut kajota, saati miettiä mitä niiksi luokittelisi. Vaihtoehtoina toimisi porsaan sisäfilee ja iso kasa grillimakkaroita, nähtäväksi jää mikä niistä päätyy paskiaisen testilistalle vappuna, ehkä jopa kaikki...

Mutta jollain oli päivä aloitettava lisäalkoholin hankinnan jälkeen joten paskiainen tyytyi aika normaaliin settiin. Leipää, munia ja pekonia...  Siitä saisi vauhtia illaksi, ja energiaa.

Normi setiksi asettui siis viipaloitu ranskanleipä, paistettu muna ja pekoni, aina toimiva yhdistelmä...

Paskiaisen oma viritelmä asiassa on että leivät rakennettiin paistamalla pekonit, sitten muna pekonirasvassa ja lopuksi pekonirasvassa paistetaan leipien sisäpuoli. Takuulla liikaa kolesterolia, takuulla liikaa rasvaa, takuulla liikaa makua pekonirasvasta ja takuulla Pekka Puska ulvoo kauhusta kun näitä valtimotukosleipiä nautiskelee. Kyllä näillä tukkii valtimon jos pari.

Leivät saa extransa juurikin siitä että ne saavat kunnon rapean sisäpinnan pekonirasvassa paistettuna toiselta puolelta. Hieman kevyempi variantti tulee siitä että unohdat ostaa majoneesin kaupasta, semiseniili kun olet.

Paskiaisen arvosana on 3.75/5 sillä yksi tärkeä aines puuttui, jota Kakkiaisenne ei ollut muistanut ostaa. Kyseessähän oli tuhti ja ehta Majoneesi... Se soveltuu erinomaisesti näihin hyvin simppeleihin leipiin. Paskiainen suosittelee näitä etenkin jos muistaa sen majoneesin. Hyvä alku iltapäivälle nämä kuitenkin ovat ilmankin.

Tarvikkeet:

- pekonia

- leipää, ranskanleipä käy, ja paahtoleipä, vanhempikin leipä virkistyy paistamisesta.

- kananmunia

Paista pekonit.
Paista munat.
Paista leipien sisäpuoli pekonirasvassa makua antamaan.

Kasaa leivät, nauti oluidsen seurana tai alle ennen kuin lähdet hakemaan lisää...

Pekoniin käärittyjä chili sulatejuusto grillimakkaroita naposteluun

Isossa maailmassa oli taas tapahtunut viikolla kaikkea huolestuttavaa mitä vain pähkähulluin eliölaji kuten ihmiset olisivat tällä hetkellä kykenevä tekemään tällä planeetalla. Ja sitten ne vielä ihmettelevät miksi paskiainen on misantrooppi yleensä… 

Perjantai oli kuitenkin lopulta laskeutunut Paskiaisen sikolättiin ja aika moneen muuhunkin. Olisi se aika viikosta milloin vakio vitutukseen pitäisi taas alkoholilla vahvisteltuja aineita kulutella vaikka maksa hangoittelisi vastaan ja Pekka Puska ulvoisi kauhusta illan tuhoista kansanterveydelle.

Tukevan turvakas hostinne, Paskiainen, oli taas varautunut koffin osakesalkulla (24 pistettä, ja muutamalla irto pisteellä päälle). Luulisi sillä nestepuolen hoitelevan. 

Mureneksi piti kehitellä taas jotain ja grillimakkara tuntui jostain syystä soveliaallta vaihtoehdolta. Ehkä hieman tuunattuna mutta tuunaamiseen oli vain rajalliset tarvikkeet, tosin sehän ei tätä Kakkiaista ole koskaan hidastanut. 

Uhreiksi Paskiaisen mahamakkarajumalan alttarille olivat kaupassa valikoituneet Atrian chili sulatejuusto wilhelmit, paskiaisen makuun maistuva perus grillimakkara joka valitettavasti vain ei sisällä chilin potkua vaikka nimi moista valehtelee. Grillikyrsien lisäksi käpälään tarttui pari pakettia pekonia. Ajatuksena oli kietoa grillimakkarat pekoniin lisämaun vuoksi. Eineksen valmistamiseen tähtäävä tulinen ja kohtalokas taistelu oli tarkoitus käydä ihan tavallisella paistinpannulla sillä ulkona oli vielä lunta ja grilliä ei siksi viitsinyt raahata ulkoilmaan.

Paskiainen aloitteli samplailemalla taas kerran Koffin keskikuraa, se ei ihan yhtä karmeaa ollut kuin PIrkka olut mistä toinen kunnianarvoisa hostinne, Porsas Von Pekoni, sai lienee ripulin, syövän, orastavan herpeksen ja morkkiksen kaupan päälle. Koffit kulkeutuivat alas yhtä vääjäämättä kuin lehmän häntä lannoitteen poiston jälkeen. Muutaman ohraisen sisäistettyä Armas Paskiainen maisteli yhden makkaran testiksi kylmänä ilman pekonia, ihan syötävää oli näinkin.

Seuraavaksi pannu kuumenemaan vaan ettei ruoka vilustuisi ja sen perään oli vuorossa makkaroiden wrappaus pekoniin ja paisto. Olutta tukevast alas tölkistä lypsävä hostinne kietoi pari grillimakkaraa muutamaan pekonisiivuun, yhden makkaran jätti verrokiksi ilman tuota jumalaista porsaasta saatavaa täydellistä ravinnetta. 

Ongelmaksi meinasi muodostua että Paskiainenhan ei hammastikkuja löytänyt pekonin paikalle naulaamiseen mutta nousuhumalaisen reippaalla luottamuksella varustettuna Kakkiaisenne päätti veistää pekoneja kiinni pitämään tikut tulitikuista. Hommahan toimi! Sitten ei kuin paistoksi.

Pannulla makkarat tirisi ja paistui, aikaa paskiainen ei mittaillut, tutki lähinnä pekonista että milloinkahan lopputuote olisi soveliasta. 

Kuten kuvasta näkyy, ihan toimivan näköisiä noista possun mitä epäilyttävämmistä lihapalasista tehdyistä kuoreen pakatuista pötkylöistä tuli.

Lopputulos oli 4/5. Siitä 3.5 tuli grillimakkaroista ja 0.5 pojoa lisää pekonista. Lisäksi kun olisi ollut irrallista sulatejuustoa ja chilipaloja niin numero olisi ollut varmaan korkeampi.

Tarvikkeet:

-Atria Wilhelm, chili sulatejuusto grillimakkaroita.

-Pekonia

-Hammastikkuja tai muuta terävää mitä tekijä keksii vain soveltaa

Kääri muutama viipale pekonia makkaran päälle ja ankkuroi ne paikalleen millä tahansa tikuilla mitä sattuu olemaan lähistöllä. Tulitikuista tämä Paskiainen suosittelee poistamana kuitenkin tulipään… Ja paistele sitten makkarat mieleiseksesi. Näitä voi tehdä uunissa, pannulla ja grillissä. Paras on hiili grilli. Paskiainen käytti tällä kertaa paistinpannua.

Pirkkakura

Nyt on tuotearviossa maailmankaikkeuden kaamein tuotos, meinaan sininen pirkka kalija. Jos maha toimii normaalisti ennen tämän ohrasen nauttimista, ei kyllä ole tarvetta laksatiiveille tämän oluen kanssa.

1½/5
Aivan kamalaa sontaa, maku muistuttaa mummon eilen paperille pyyhkimää jätöstä. Puolikas siitä että tästäkin tulee kuitenkin känniin kun tarpeeksi juo.

Tukevaan känniin lahjotut naudan minuuttipihvit!

Armasta Paskiaistanne lahjottiin tänään. Oli siis vallan onnenpäivät. Ja tämähän paskiainen ottaa moisesta kaiken irti!

Ilmaiseksi lahjus saaliiksi saapui ihanan vapauttava laatikko 8.5% olutta, olvin tuplapukkia - ja ihan ilmaiseksi. Se jos mikä olisi parasta parhautta tuurijuopon, kuten Paskiainen on,  elämässä. Vastaisihan se jotain 3.5 kossupullon tervehdyttävän reipasta humalaa :D

Ilmaista olut-viinalastia pitää toki aina juhlia joten tämä töpseliturvakas tumpelo ryntäsi taas kerran innoissaan saparo suorana ääs-markettiin etsimään murenta ilmaisen viinan kylkiäisiksi. Tarjouksessa oli marinoituna naudan sisäpaistia -30% alennuksella joten 1.06kg pätikkä lähti 7.35e hintaan kun tarjoushinta oli jo muutenkin 9,90e/kg! Oikein buenoa hintaa tämän paskiaisen mielestä. Muutenkin nauta ja liha on parhaimmillaan juuri yliaikaisena mureutensa vuoksi, liha paranee vanhetessaan. Ellei kyse ole mummostasi, tyttärestäsi en kommentoi ;)

Kotiin päästyä tartuttiin moraan ja annettiin sisäpaistille ruotsalaista mannen-ilmainta urakakka. Pala viipaloitiin ohuiksi viipaleiksi. Viipaleille taas annettiin nyrkkiä ja jätettiin lämpiämään samalla kuin hellan levy tarjosi hehkumaansa lempeän uskolliselle valurautapannulle.

Useammankin 8.5% oluen, suhteellisen nopean, litkinnänä jälkeen Paskiainen oli valmis paistelemaan pihvit ja orastava humala oli laskeutunut ainakin kevyesti keittiön ja olohuoneen ylle. Joten ei kuin tuumasta toimeen, ja sitähän riittää kun Kakkiasen setä paisteli pihvejään karkealla arviolla (taas kerran, mutu toimii tälle Paskiaiselle oudon hyvin näissä hommissa, lienee kokemusta liian pitkältä ajalta).  Tarkoitteena oli loihtia irstaan Paskiaisen sedän purekseltavaksi medium tai medium rare minuuttipihvit jotka tälle Paskiaiselle nykyään parhaiten maittavat.

Lopputulos oli aika lähellä odotettua, pääosin mediumia. 

Pihvit saivat suolan ja pippurin vasta lautasella ettei suola nestettä pihveistä vetäisi turhaan pintaan yhtään enempää kuin tarvisi, tosin tästä olettamuksesta Paskiainen ei ole 100% varma pitääkö se paikkansa vai onko vain vanhojen akkojen tarinoita -  niitä kun riittää. Pääosa piffeistä oli mediumia kuten toivottua.

Ainekset: 

Snellman naudan sisäpaisti 

mora millä viipaloida se

pannu ja öljyä+voita seoksena vähän

silppua pihvit alle sentin viipaleiksi, anna niille nyrkkiä kelmun välissä tai MARINOI jos epäilet tulevaa mureutta, marinointi varmistaa parhaan tuloksen…

Mitä vähempi nyrkkiä sen vähempi mureutta joten reipasta väkivaltaa ei kannata ikinä aliarvioida, väkivalta kun on aliarvostettu keino ratkaista mureusongelmia…

Paista pihvejä nopeasti, minuuti puoliltaan tms. riippuen pihvistä ja paksuudessta. ensimmäiset 1-2 pihviä antaa hyvän viitteen minkä mukaan säätää paistamisessa ajastinta. Eli leikkaa ekat halki ja katso onko haluttu kypsyys saavutettu!

Tämä paskiainen pitää mediumista tai medium raresta joten omat paistamiset olivat n. minsa/puoli karkean mutu (ei kello) arvion mukaan…

Loppuarvosana 4.25/5.  Puolikkaan tiputus tuli siitä että Paskiainen ei jaksanut siivoilla kalvoja pois ja neljännes lähti snelmannin mausteista. Niistä puuttuu potku.

Tarjousmakkaraa

Katsellessani lidlin tarjouksia silmääni sattui tarjous salamista.

Tämä salami ei ole 90% halal lihaa kuten ruotsissa, vaan 100% porsasta. Tuo saastainen otus maistuu varsin makoisalle pikku kupposten välissä tuota päihdyttävää juomaa jota me suomalaiset kuulemma liikaa juomme. Ainoana miinuksena sanoisin pienen rasvaisuuden tunnun joka jää suuhun jälkeenpäin tätä herkkua nauttiessa.

4½ / 5    Tästä voi muutakin maukasta ruokaa tehdä helposti.

Uuniankkaa

Tänään herkkupöytäämme onkin eksynyt tuo varsin herkullinen otus; nimittäin ankka. Paketin pintapuolinen tarkastelu paljastaa sisällöksi "nuoren ankan" joten tuskin sentään Akusta on kyse. Mielessäni pyörii siis ajatus että silti Tupu, Hupu tai Lupu olisi pakettiin eksynyt. Ensimmäinen kosketukseni otuksen kalvakka ihoon ja olemukseen tuo mieleeni Otus on myös umpijäässä! Siispä otan entisen lentomaisterin pussistaan ja jätän tiskipöydälle sulamaan.

Seuraavana onkin vuorossa hauskin osuus, kaivaa sen peräpuolelta pussukka pihalle joka sisältää tämän otuksen herkullisimmat osat, maksan ja... Hetkinen, löytyiskö pussista myös tuon surkean otuksen sydän :D Jännitys on käsin kosketeltavissa kun vapisevin käsin kurkoitan ankan takamukseen ja totean pussinkin olevan aivan umpijäässä. Jätän siis senkin pöydälle sulamaan muutamaksi tunniksi.

Seuraavaksi on vuorossa varsinainen valmistus; maustoin pinnan reilusti suolalla ja pippurilla. Sisäelimet joita pussissa oli (myös sydän) heitin samaan vuokaan ankan viereen sen enempiä miettimättä.

Valitettavasti itse isäntänne Porsas sammui kesken paistoprosessin, eikä tajunnut ottaa valmiista ankasta kuvaa, mutta uskon ankan hikoilleen uunissa kuten normaali tehotuotettu kana.



Lopputuomio: 3½ / 5

Näin sopivan promilletilan saavuttaneena aina ruoka ei voi onnistua, maksa oli rutikuivaa ja toi itse Porsaan mieleen lähinnä kengän pohjan. Sydämmen pistin piirtämäni pentagrammin päälle ja uhrasin sen itse herralle ruhtinaallemme Paavo Pesusienelle (oikeasti vain söin sen). Vaikka liha olikin hyvää sitä oli varsin vähän 10€ hintaan nähden, kaksi syö hyvin yhdestä ankasta.

Valmistus oli helppoa, sulattele kamat rauhassa ajankanssa, pari kiloinen ankka sulaa huoneenlämmössä muutamissa tunneissa. Maustamiseen hieman sokeria, suolaa ja mustapippuria maun mukaan. Sisäelimet kannattaa todennäköisesti paistaa pannulla mielummin kuin uunittaa samaassa astiassa itse otuksen kanssa.

Sipulipihvejä ala Paskiainen

Pääsiäinen oli ohi kuin mummon nuoruus  ja arvoisan hostinne, Armaan Paskiaisen, tilillä oli jälleen elämää. Sehän tarkoittaisi sitä että taas olisi aihetta imeä kaljaa kuin paavo pesusieni nestettä. 

Outoa tilanteessa oli ettei Paskiaisella jostain syystä ollut silti hirveämpää hinkua juopotteluun, varmaan jokin kulkutauti riesana tai hulluuskohtaus, eihän muuten moista voi selittää. Noh, sehän ei silti koskaan ole Paskiaista estänyt juomasta, ei kun uudelleen satulaan vaan ettei vallan vieroitu.

Kaupasta paskiainen löysi taas kerran koffin 24-annoksen käsilaukun. Muren puolesta vastasi tarjouksessa ollut atrian naudan "takuumurea" sisäpaisti. 

Paskiaisen kärsään tosin tuoksahti  tavaran mureus asia kun pakettiin oli ihan erikseen pitänyt "takuumurea" laittaa, yleensä moinen on sangen varma merkki siitä että todellisuus on jotain muuta. Nooh, maistoon se silti menisi. 1.2kg pötikkä sisäpaistia kärryyn kaljan kaveriksi ja sitten laahustamaan ympäri kauppaa etsien oivallusta mitä sapuskaksi tulisi. 

Paskiaisen kärsä sai vihiä sipulin tuoksusta rehuosastolla ja se siivitti muistoista vetistyviin silmiin visioita sipulipihveistä. Illan ape olisi siis sipulipihvit. Mukaan lähti siis sipuleita ja perunoitakin.

Kotiin palattua Paskiaisen piti kipata useampiakin oluita ja suorittaa tutkimusta miksi kaljahammasta ei kolottanut tavalliseen tapaan, onneksi oluet valuivat silti normaalin vauhdikkaasti alas ruokatorvea eli ei lienee vakavampi vaiva ollut kyseessä.

Olut teki sen mitä aina ennenkin, alkoi hitaasti hivuttamaan nälkää Paskiaisen pötsiin joten ei kun keittiöön, hella tulille ja leikkaamaan pihvejä. Pihvien leikkuun jälkeen lihan oli aika totella voimaa ja Paskiainen antoi reilusti nyrkkiä kelmun välissä lymyäville lihoille mureutukseksi, pIhvien oli aika jäädä vähän lämpiämään ennen paistoa.

Hellalla oleskeleva uskollinen valurautapannukin oli kerennyt kuumentua soveliaasti joten seuraavaksi paskiainen leikkeli perunat n. 3-4mm viipaleiksi ja nakkasi ne paistinpannulle öljyn sekaan paistumaan. 

Perunoiden paistuessa oli sipulin viipaloinnin vuoro. Perunat paistuivat nätisti kun ne käänsi paiston aikana. Perunoiden vaikuttaessa valmiilta ne lapiotiin lautaselle, suolattiin sekä pippuroitiin ja samalla pannulle meni sipulit paistumaan, sen tehtyään nekin pääsivät lautaselle.

Lopulta oli pihvien paiston aika. Paskiainen ei yleensä ole kelloa katsellut paistellessa vaan menee ihan tuntumalla joten vaikea sanoa pihvien paistoaikaa mutta kyse lienee korkeintaan minuutista ja ehkä risasta kuumalla pannulla. Sitten pihvitkin liittyivät lautaselle lisukkeiden seuraksi ja saivat suolaa sekä pippuria päälleen.

Lopputuloksena oli ihan maukkaita sipulipihvejä mutta Paskiaisen arviot takuumureudesta olivat osittain oikeassa. Takuumureus oli osittain myytti vaikka pihvit saivat rankasti rankaisua nyrkilläkin leikkuun jälkeen. Ei ne silti huonoja olleet, mutta ilman nyrkkiä ne olisi olleet aika sitkeitä nyt sitkeyttä oli vieläkin hieman olemassa. Kyseessä oli lienee siis normaali lypsymansikki päiviensä päätteeksi.

Pihvien paisto oli myös vallan onnistunut sisäisesti, siitä paskiainen unohti tosin nälissään ja oluessa ottaa kuvan. Pihvit olivat ohuita mutta silti sisältä punaisia mediumin verran joten Paskiaisen paistotuntuma oli yllättävän oikeassa tällä kertaa.

Arvosana 4.5/5. Puutosta  puolikkaan verran pienestä sitkeydestä, joka tosin ei ollut mikään iso ongelma kun arvasi ja muisti antaa lihalle reippaasti nyrkkiä, sitähän kaikki liha tunnetusti tottelee.