Halloween oli tullut ja mennyt ja tämä läski hostinne, Paskiainen, oli jossain vaiheessa herännyt perjantaihin. Joten ei kun päivä aluille ja kaupasta juomaa ja ruokaa ettei viikonlopusta tulisi kuiva tai nälällinen pyhän vuoksi. Paskiaisella oli ollut kutina että pitäisi tehdä jotain perinteistä joten sellaisilla ajatelmilla kaupasta tarttui mukaan porsaan kylkeä kaljan ja kaiken muun ohessa.
Kotona rapsahti olut jos toinenkin ystävällisesti huokaisten auki kun Paskiainen katseli taas rästistä sarjoja, olo oli kuin sarja-orjalla. Onneksi olisi juomahuoltoa huolehtimaan tukevasta humalasta ettei todellisuus pääsisi kovin pajoin kolhimaan viikonloppuna. Todellisuus kun on aika ankea paikka. Onneksi alkoholi pehmentää pudotusta todellisuuteen.
Nälkä alkoi kurnutella hitaasti vaiheessa suolten mutkissa, niinpä oli Paskiaisen lopulta olutta jääkaapilta hakiessa sijoitettava muutamat mukulat perunoita kattilaan ja nakattua ne tulille että myöhemmäksi olisi murenta tarjolla. Vielä kun jaksaisi tehtailla kaveriksi jotain herkkua kuten läskisoosia.
Perunat valmistuivat ajallaan, ja Kakkiaisen piti alkaa soveliaasti soosissa soosin tekoon joten ei kun uusi kalja auki, tölkki käpälään, hellan kuskiin juomaa ja loput tarvikkeet esille.
Ainekset:
- perunoita keitettäväksi
- porsaan RASVAISTA kylkeä, parasta olisi jos saisi kokonaisena ja voisi leikata itse tukevia siivuja!
- sipuli
- pippureita
- jauhoja
- suolaa
- nestettä (vesi, lihaliemi, olut)
Valitettavasti ääs-marketin valikoimista ei ollut löytynyt kylkeä kokonaisena joten viipaloituun piti tyytyä. Parastahan olisi oikein rasvainen kylki kokonaisena mistä saisi veistää sopivia paksuja läskisiä siivuja kuten mummovainaa tapasi soosiin käyttää! Ellei Paskiaisen muisti pahasti petä oli mummon käyttämät siivut lähes senttisiä ja saivat muhia soosissa pitkään ja hartaasti mureutuen.
Jos kauppasi moista herkullista kokonaista rasvaista kylkeä tarjoaa osta sitä! Siinä mummovainaakin veisti läskisoosiainekset Paskiaisen lapsuudessa ja tuloksena oli paksuilla siivuilla pitkään haudutettuna itse parhautta makunystyröille. Ja silloin vielä pikkupulska Paskiainen yritti visusti painaa vähään mieleensä mummon opit millä ja mistä moista herkkua tehtiin!
Paskiainen oli valinnut rasvaisempia viipaleita kylkeä sillä rasvahan se tästä sapuskasta herkun tekee. Aluksi uskollista valurautapannua lämmitettiin reippailla tulilla että saataisiin pannua kuumaksi. Sitten pannulle lämmöksi 3/6 eli suhteellisen miedolle. Ja kylkiviipaleita pannulle hiljalleen tirisemään rasvaansa ulos. Viipaleiden paistuessa niitä kannattaa käännellä ja nostella lautaselle odottamaan. Kylkeä kannattaa muutenkin rauhassa ja miedolla lämmöllä paistella että saa rasvaa seuraaviin vaiheisiin, tässä sapuskassa hätäily ei ole hyväksi ja rasvaa tarvitaan paljon!
Siveä sipuli odotellessa karkeaksi silpuksi ja olutta kuonon alle että kylkisiivut jaksaa paistella. Kun em. operaatio on tehty, lisää alkoholia kokkiin ja sipulisilput pannulle kuullottumaan miedolla lämmöllä. Sipulieden kuullotuttua ne lautaselle kylkisiivujen kaveriksi ja pannulle vehnäjauhoja pari kolme ruokalusikallista rasvan ja halutun kastikkeen määrästä riippuen ja lisää tehoja levylle hieman.
Kätevintä on sekoitella jauhoja teräsvispilän avulla sekaisin rasvaan ja antaa hiljalleen ruskistua/paahtua sopivasti. Kun jauhot ovat halutusti ruskistuneet sekaan voi lorauttaa vettä, lihalientä tai vaikka olutta nesteeksi kuten paskiainen teki. Ja taas vispilällä nätisti neste sekaisin ruskiestettuihin jauhoihin. Sitten pannulle pippuria, Paskiainen paiskasi kokonaisia musta ja maustepippureita sekä rouhaisi mustaapippuria myllystä suolan kera sekaan.
Seuraavaksi kastikkeen sekaan nakataan paistellut kylkiviipaleet ja sipulit ja soosi sekaisin. Kokkiin taas lentopetroolia tms. tuhtia alkomahoolitärpättiä että jaksaa kokata ja ei kun antamaan soosin muhia matalalla lämmöllä pitkään ja hartaasti. Ohuet kylkisiivut eivät oikeastaan kaipaa valtavan pitkää haudusta, paksut kunnon viipaleet sen sijaan kaipaavat ja paranevat vain entisestään soosin seassa hautuessa kun rasvan rippeet tirisevät kastikkeen sekaan ja vähät lihat mureutuu suussa sulavaksi!
Soosin muhiessa siitä haihtuu nestettä joten joko alunperin pitää laittaa nestettä reippaasti tai sitten lisäillä vähin erin että soosi ei kuivu! Säätämällä ja ajalla päästään haluttuun tulokseen soosin paksuudessa.
Hauduttele soosia niin pitkään kuin persus kestää ja nälkä ei pakota syömään. Puolituntia on ookoo, tunti tai puolitoista jopa pari oikein paksuilla viipaleilla. Oma sietokynnys on se raja mutta soosi paranee vain pidempään hautuessaan.
Ja sitten ei kun herkku tarjolle.
Lautaselle perinteisesti perunoita liiskattuna/pilkottuna, soosia päälle, sivuun suolakurkkua viipaleina ja ehdalla voilla voideltua ruisleipää oluen kera täydentämään tuhtia ateriaa, jos olut on ongelma niin tilallle maitoa jta piimää tuhti lasi.
Suomi on tällaisella murkinalla rakennettu, ja se on hyväksi ja maukkaaksi havaittu. Perinteistä kunnon ÄIJÄ ruokaa millä on raavaat työmiehet ruokittu ja ravittu että on jaksettu! Toki on aina Pekka Puskat, terveysnatsit, liha on murha piiperöt ja muut "ennen oli paha!" tantat jotka eivät tällaista ehtaa Suomalaista ruokaa kenellekään tahtoisi saataville saattaa.
Tätä herkkua kannattaisi tehtailla iso padallinen kerrallaan ja mutustella seuraavat päivät sillä soosi vain paranee entisestään.
Yllä soosi muhimassa pannulla.
Alla sapuskat lautasella.
Arvosana: 4 / 5. Miinusta tulee siitä että soosiin käytetty kylki ei ollut kokonaista mistä olisi itse saanut veistää parhaat läskiset paksut viipaleet joita hiljalleen olisi saanut muhituttaa kastikkeessa vähän lihan mureutuessa ja rasvan sulaessa soosin sekaan! Mutta kyllä tällä nostalgiat heräsivät ja herkkua oli. Ei kuin seuraavaa lautasellista hakemaan…
