Muusia lihapullilla ja munalla, ala snagariannos nuoruudesta

Nerokkaana nesteisiin sijoittajana tunnettu hostinne, Armas Paskiainen onnistui sijoittamaan kaiken liikenevän ja liikenemättömän valuuttansa olueen tälle pääsiläiselle joten meinasi paastoa lykätä.

Muutama olut siemailtua tuli kuitenkin perinteinen nälkä kylään vääjäämättömämmin kuin romanialaiset kerjääjät kevään koittaessa.

Lähes tyhjästä on hankala nyhjästä ja suomalainen perus keskikura ei koskaan ole ollut tunnettu siitä että  se pitäisi nälkää loitolla, janoa ehkä jos tarpeeksi ahkeroi. Pääsiäisestä huolimatta saaliiksi ei ollut saatu ainoatakaan pääsiäispupua joten lihan ilot ei kutsuisi, lautaselta ainakaan. Paskiainen hoiperteli tukevan humalaisesti keittiöön tutkimaan että olisiko sieltä taiottavissa mitään, ja olihan sieltä…

Jääkaappiin oli jäänyt vielä HK-lihapyöryköitä, paremmin kanannahkapullina tunnettuja epämääräisiä eines palleroita. LIhaa pyöryköissä on muka 40% mutta tämä paskiainen epäilee että sekin on ainoastaan silloin tota kun joku omin kätösin pakkaa pullia ja se liha on niissä pakkaavissa käpälissä. 

Lenkkiä olisi ollut toisena vaihtoehtona mutta se jäi seuraavalle päivälle. Ja totta kai tosimiehellä on munakin, jos ei muiden niin oma sentäs ja tällä kertaa oli myös kanan sellaisia kaapissa kasa.

Kuivamuonakaappia huterin käsin kopeloidessa löytyi vielä perunamuusijauhetta, tuota monien nälkäisten känni-iltojen perus pelastajaa.

Armaan Paskiaisenne mieleen alkoi muistua viinanhuuruinen nuoruus ja räkälästä kotiutumisen yhteydessä snagarilta örvelökännissä useinkin haetut muusi+lihapullat munalla setti. Taas kerran ratkaisu kaikkeen löytyi alkoholista ja siihen liittyneestä oheistoiminnasta. 

Ei muuta kuin muusivedet kiehumaan ja lihapullia pilkkeenä pannulle. Muusia toki tuunattiin voilla että ei ihan tyhjänpäiväistä sentään ole.

Lautaselle kipattiin kekokin tuunattua muusia ja lihapullan palat lämmitettynä, päälle ketsuppia ja sinappia koristeeksi ja mausteeksi.

Kurkkusalaatin perhana kuitenkin oli loppu joten ihan täysin autentista annosta ei saanut aikaan mutta sehän ei Paskiaista ennenkään ole hidastanut. 

Vielä lautaselle lensi pannun lämpöä nauttinut muna joka sai valkopippuria ja suolaa mausteikseen.

Annoksen valmistuttua se piti toimittaa vielä pöydän ääreen ja kaapata parvekkeelta olutta voitelemaan murenen tietä kohti pötsiä. 

Pahin nälkä lähti ja Paskiaiselle tuli vallan nuorekas olo näinkin snagarimaisen mätön aiheuttaman nostalgia-aallon huuhdellessa seniilissä päässä olevia ajan hämähäkkien kutomia seittejä. 

Pitää tätä tehdä toistekin ja varata moiseen tapahtumaan kurkkusalaattia autentisen snagarikokemuksen saavuttamiseksi. Vielä kun jaksaisi tuunata ihan ehtaa muusia ja pullia niin siinähän olisi jo gourmet kokemus lähellä.

Arvosanaksi 3/5.  Einespullat kun ovat mitä ovat ja automaattisesti laskevat arvosanaa vähintään 1.5 pisteen verran, muusi sentään tuunautuu voilla nätisti vaikka pussimuusia olisikin mutta eihän sekään ehdalle vertoja lyö joten siitä miinusta hieman lisää. Annoksen aiheuttama nostalgiatrippi nuoruuteen taas kohottaa arvosanaa.

Mutta summa summaarum,  kyllä tuota kännissä syö ja tyytyväisenä että nälkä lähtee. Enempikin olisi ahmattina tunnetulle Paskiaiselle kelvannut.

Pötsissä kaljakelluvia minuuttipihvejä

Tänään Armasta Paskiaisen setää vituttaa.

Vituttaa niin helvetisti että selkävaivoista huolimatta tämä sika Paskiaiseksi laukkasi lähimpään ääs-markettiin asioille saparo suorana.

Sorkkaan tarttui taas kerran koffin 24 yksikön osakesalkku EU-rahamarkkinoiden sekoilun kunniaksi, vitutuksella oli kyllä oma tukeva syynsä myös 

Jotta kassaneiti ei olisi luullut tämän Paskiaisen alkaneen joksikin uskonnolliseksi hihhuliksi ja siirtyneen pelkkään nestemäiseen leipään tulevan pääsiäisen paastoksi piti kassan hihnalle kohti lukulaitteistoa laittaa myös 1.5kg pötikkä atrian porsaan ulkofilettä. 

Siitä fileestä veistäisi monta minuuttipihviä kaljakelumaan kupuun koff-joen kaveriksi vaikka epävirallisen viralliseen kaljakelluntaan on vielä lumien sulamisen lisäksi lienee 4 kuukautta matkaa. Paskiaisen setä järjestää yksityisiä kaljakelluntoja kuvussaan harvase päivä…

Muutaman ensimmäisen koffin aikana Paskiainen siivutteli keon minuttipihvejä. Koska nyt ei ollut kyse mistään hifistelystä eikä ketään neitoperhosia tai hintahtavia metroseksuaali-mukauroksia ollut vinkumassa ruoan tasosta ei Paskiainen jaksanut edes poistaa fileestä vähiä kalvoja.

Pihvit paistuivat vilauksessa pannulla keoksi lautaselle koffin kultaisen ohran lapsen siirtyessä täyttämään pötsiin kaljakellunnan kriteerit täyttävää kellunta-alustaa.

Pihveihin (ainakaan ensimmäiseen satsiin) ei käytetty mitään extra voodoota kuten kuvasta näkyy.

Suolaaminen ja pippurointi tapahtui paistamisen jälkeen (mustapippuria + chilimyllyn rippeet) vasta juuri ennen piffukoiden kellutusta olutkoskea samalla alas kaadellessa.

Arvosana Paskiaisen asteikolla 4/5 (0.5 pykälä laskua laiskuudesta ettei kalvoja jaksanut perkata pois) mutta tämä Paskiainen on tunnettu sian syöjä joten tämä oli aika tavallinen pötsissä tapahtuva kaljakellunta. Lopputuloksena oli siis oikein oivallisia minuuttipihvejä jotka kirmasivat alas ruokatorvea syöjän innosta vinkuessa.

Saa nähdä muuttuuko tilanne illan mittaan vai saako tämä Paskiainen tarpeekseen kokkaamisesta tälle päivälle.

Possua suikaleina paskiaisen malliin.

Nälkä möyri Paskiaisen pötsissä. Kaljahammastakin kuonokkaalla kolotti joten oli aika tehdä asialle jotain. Budjettipuoli vain vaikutti olevan yhtä huonossa hapessa kuin EU:n talous. Noh, olutta ainakin ja saahan siihen sivulle jotain halpaa, Paskiainen tuumaili kun massinsa troolasi läpi.

Enää asia oli kiinni kaupassa käynnistä. Noh, hätä ei ole tämän näköinen totesi mummo kun kukkapurkkiin kusaisi. Joten ei kun menoksi.

Paskiainen suunnisti paikalliseen ääs-markettiin. Sieltä löytyi koffin 24 yksikön "käsilaukku" ja muutama irtotölki. Lisäksi illan ravinteista vastaamaan tarjouksesta löytyi X-tra porsaanlihasuikaleita 400g paketissa, hinta 0.99€/400g rasia. Ei paha hinta, paskiainen mietti ja kippasi koriin kolme lootaa. Niistä saisi humalaisen illan kruunun lautaselle, hilpeän kulinaristisen herkkuhetken.

Kotiin päästyään tämä Paskiainen korkkasi oluen jos kolmannenkin ettei nestehukka purisi.

Lihapakettia silmäillessä pisti Paskiaisen silmään teksti "porsaanlihasuikale", alapuolella pienellä präntillä "Miedosti suolattu raakalihavalmiste". Mitäs helewataa. Lihasuikaleitahan tämän piti olla, ei mitään lihavalmistetta. Jokin koko hommassa alkoi tuoksahtaa ja se tuoksu ei tullut tanskanmaalta asti.

Ainesosaluettelosta paljastui että lihaa tuotteessa on vain 77%, vettä pääasiallisesti loppu, ja seitsemää eri E-ainetta! Ja kasvikuitua, lihasuikaleissa! Alkaa Paskiaisen vitutuskerroin nousta kuin viagraa käyttävän munkin veitikka nunnaluostarissa, 400g paketissa siis käytännössä vettä lähes 100g!

Pakettia katsellessa ja käännellessä vettä ei tosin kyllä huomannut, vaikka sisältö kuitenkin hieman epäilyttävän näköistä möhnää olikin. Jonkinlainen hyytynyt klimppi limaisehkoa sisältöä, lihasuikaleilta tuote ei juurikaan näytä, ainakaan irtonaisilta.

Suolisto kuitenkin protestoi täytteen puutteesta joten hostinne hörppäsi rohkeasti oluesta jos toisestakin ja siirtyi keittiöön tekemään kastiketta.

Paskiaisen kömpelöiden käpälien käsittelyssä sipuli silppoutui, onneksi nakkisormet sentään säästyivät. Hosti odotteli uskollisen valurautapannunsa kuumenemista suikaleiden varalle. "Öljyä pannulle ja paistamiseksi", tuumii tämä kärsäkäs, ja lorautti öljyä pannuun ja kaljaa paistajaan. Öljyn lämmettyä kuumalle pannulle ehkä 1/2 paketillisen lihasuikaleista läväyttäen ja ohraisaa otosta samplaillen alkoi murenen valmistus.

Nälkä, ja lihanhimo, saneli antautumisehdoiksi että testaan suikaleita ensinnä pelkästään paistettuna ja lopusta teen kastikkeen.

Kaikki hyvin ja paistaminen meni kuin strömsössä, tai no ainakin melkein. Tai, no, rehellisyyden nimissä homma meni täysin päin vittua niin että kolisi, se toki ei ole uutta tälle Paskiaiselle.

Jostain ihmeen syystä "lihasuikaleet" eivät halunneet oikeastaan ruskistua, liekö albiinosikaa?

Pannulle muodostui ihmeellinen mönjäkerros joka piti haarukalla raaputella pois ja taas lisää öljyä josko lihat sitten haluaisivat ruskistua. No, eivät perhana halunneet. Syyksi tämä tukevaturpa päätteli  tuotteessa olevaa muuta kuin lihaa, siis 23% osuutta tuotteessa, veden parhaimpia ominaisuuksia kun lienee ei se ruskistuminen ole ikinä ollut.

Ainoa ruskistuva osa oli lihasuikaleissa ollut pienin lihasilppu joista lienee vesi kerkesi paiston aikana haihtua. Muu liha jäi pääosin harmahtavaksi jos sitä ei halunnut polttaa koppuraksi.

Noh, tätä turpaa nälätti joten ei kun koemaistamaan suikaleita, suolaa ei juurikaan, muutenkin outoa tuttavuutta lihaksi. Lisäämään siis suolaa ja sitten taas haarukalla lisää suikaleita kärsän alle ääntä kohti tutustumaan uudestaan.

Suutuntuma kertoi että turvassa olisi jotain ihan muuta kuin lihaa. Aivan kuin purukalusto jauhaisi huokoista kumia tai huonosti paistettua hieman jänteikkäältä vaikuttavaa mautonta silavarasvan palasta. Tosin silavarasvakin taitaisi olla huomattavasti parempaa kuin tämä. Kunnon lihaa tämä tuote ei kyllä ollut nähnyt, ehdan sian tämä Paskiainen tunnistaisi kyllä.

Soosia oli saatava joten sekaan pippuria piti rouhaista ja chiliä ja nälkäinen paskiainen siirsi loputkin suikaleet turvaan turvan alalaidassa olevasta ääniaukosta, kuviteltu kulinäärinen herkkuhetki loisti poissaolollaan.

"Noh, ehkä suikaleet ovat parempia kastikkeessa.", ajatteli tämä paskiainen yhä hieman toiveikkaana vaikka huomasi että pessimismin piru raiskasi jo raivoisasti optimismin enkeliä.

Paskiainen ruskisti lihasuikaleet, tai siis yritti ruskistaa sillä samat ongelmat riivasivat taas pannulle muodostuvan mönjäkerroksen kanssa. Sekaan lensi sipulisilppu kuullottumaan. Perään meni vielä jauhot ja murusteltu lihaliemikuutio, ja lopuksi vettä kunnes soosi on soveliaan paksuista. Mausteeksi  mustapippuria ja bbq-chili-mausteseosta myllystä. Kastike muhi miedolla lämmöllä kaikkiaan ehkä n. 30 minuuttia.

Lopultakin kastike oli valmista, haarukoin turvan alle seasta suikaleen lihaa ja sama "kaikkea muuta kuin lihaa" suutuntuma oli yhä jäljellä. Noh, köyhän ei ole vara nyrpistellä, tämä paskiainen ajatteli kaljaa kitaan kaataessa. Ei kun lautaselle keko pussimuusia voilla tuunattuna sekä reilut määrät kastiketta. Reunalle metsästämään haarukka-atraimella maustekurkkuviipaleita purkista.

Ruoka tuli syötyä ja kyllä sillä nälkä lähti. Kulinaarinen nautinto se ei kylläkään ollut minkään mittapuun mukaan. Pannuun jäi vielä kastiketta joten loppupäivän ravinteet olisi turvattu vaikka sekään ei lienee tulisi olemaan sen herkullisempi kokemus.

Tuotteen alkuperäksi paketti kertoo Suomen. Valmistajaa ei paketista löydy mainitun, mutta tällä Paskiaisella on omat epäilyt siitä sylttytehtaasta tässä tapauksessa. Tuote tuo mieleen HK:n "miedosti suolatun" limaisen karjalanpaistin. Jostain syystä mielen perukoilla kummittelee myös ajatus että heiltä olisi joskus muinoin näkynyt miedosti suolattuja porsaanlihasuikaleitakin. Pitänee Paskiaisen taas kerran pistää palautetta tuotteesta ja kysyä mahdollista valmistajaa, saa nähdä vastaavatko.

Loppupäätelmä.

Nämä lihasuikaleet eivät ole lihaa. Ne ovat jotain aivan muuta kuin lihaa! Vaahtokumimaista epälihaa! Jos ne ovat lihaa, ovat kyllä ehdottomasti yhtä huonointa tämän Paskiaisen elon aikana maistelemaa lihaa, ja tämä paskiainen on syönyt sikaa varmaan muutaman farmin verran.

Siis suoraan sanottuna, luokatonta sontaa, pysykää kaukana hyvät kanssapaskiaiset, sijoittakaa mieluummin vaikka pelkkään kaljaan.

X-tra porsaanlihasuikaleet ei ole mitään lihaa nähnytkään ja on täysin käsittämätöntä että tätä saa lihasuikaleina edes myydä kusettaen rehellisiä Paskiaisia!


Ja lopuksi vielä kastike resepti:
-----------------------------------
öljyä paistamiseen
200-400g porsaanlihasuikaleita (mielellään kunnollisia, ei tätä x-tra merkin moskaa)
1 sipuli silputtuna
pari kukkuraa ruokalusikallista vehnäjauhoja
lihalientä
suolaa
Olutta kokille
mustapippuria ja bbq-chili-mausteseosta jne. oman maun mukaan, maistele ja lisää tehdessäsi.

Ruskista suikaleet öljyssä ja kuullota sipulisilppu.

Lisää jauhot ja sekoittele.

Murustele sekaan lihaliemikuutio ja lisää vettä erissä kunnes kastike on soveliaan paksua itsellesi.

Lisää mausteita ja suolaa makusi mukaan.

Anna muhia miedolla lämmöllä 20-30 min.

Tarkista välillä että kastike ei pääse liian paksuksi tms., vettä voi aina lisätä. Maistele välillä ja lisää mausteita ja suolaa makusi mukaan jos tarvetta.

Tarjoile perunoiden tai muusin ja haluamiesi lisukkeiden kera.


Arvosana: 1.5/5 luokattoman paskan lihan vuoksi, muutoin 4/5.

Hinta: 0,99e/400g rasia X-tra porsaanlihasuikaleet tarjouksessa

Spagettia itämaiseen tyyliin

Humalainen hosti setänne (toinen niistä) päätti tänään pitää simppelin ruokailun, spaghettia ja jauhelihaa. Siitä pitää jopa itse Armas P. Paskiainen. Kattilassa kupli vesi ja paiskasin täysjyvä spaghettini veteen, nälkä meinasi puraista jo tässä vaiheessa. Pannulle asentelin jauhelihaa... Ja heitin ne sitten samaan kattilaan, näyttää tylsältä, eikö? (muista ylikeittää täysjyväspagetit, ne maistuu muuten ihan mummon puurolle)

Oh well. Vaikka tuon katkeran otuksen lihoja käristellessä meinasi tulla nälkä, jaksoin odottaa kunnes ruoka on valmista. Onneksi wokki wihannekset (suoraa lidlistä) olivat valmiita joten ei tarvinnut mitään neitimäisiä lisärituaaleja syöntiä varten.

Sarjassamme valmista ruokaa saimme taas varsinaista herkkua, myös ystäväni löytyi onneksi, oli mokoma eksynyt matkalla alkoon... Pyh Pah!



Makutuomio: 4/5 tähteä.

Perustelut: varsin erinomainen sekoitus, ei nojaa likaa spagettiin eikä jauhelihaan, maistuva kokemus! Suosittelen!

Ainekset: Täysjyväspagettia 500g, jauhelihaa 700g, kaksi 600g Thai wokkivihannes sekoitusta lidlistä. Mausteina: chiliä vitusti, valkosipulia, mustapippuria, suolaa.

EDIT1: Kyllä tuntu kivalle käydä paskalla tämän chilimäärän jälkeen. Ryppyreikäni savusi kuin clint eastwoodin kuudestilaukeava spaghettiwesterneissä. Auts.