lauantai 23. marraskuuta 2013

Haudutetut kyljykset ja perunamuusi


Paskiainen oli tehnyt poikkeuksen ja viettänyt perjantai-illan ilman olutta. Moisen epäilyttävän teon seurauksena lauantainen aamu alkoikin melkoisen kaljanhimon vallassa ja taas näppäimistöllä sekoilevan hostinne olikin lähdettävä kauppaan heti suhteellisen aamusta jotta oluenhingulle tulisi loppu. 

Tokihan kauppareissulla tarttuu mukaan aina muutakin joten lounaaksi olisi luvassa sitä muuta. Tällä kertaa Paskiaisen ruoka-uhriksi oli valikoitunut kyljyksiä, ja ajatus miten niistä sapuskaa kokkailisi oli jo orastavalla asteella. Niinpä kotiin palattua olikin aloitettava ruokahalun kehittäminen maistelemalla keskikuraa, perus koffi sai siis taas kiivasta kyytiä ruokatorvesta alas rästissä olevia sarjoja katsellessa.

Muutaman oluen ja parin sarjan jälkeen ruokahalu alkoi taas nostaa rumaa päätään ja Paskiaisen oli aika siirtyä keittiöön aloittelemaan sapuskaa. Homma lähti liikkeelle kyljyksistä. Kyljykset reippaasti riittävän kuumalle pannulle, tässä tapauksessa 5/6 asetukselle, ottamaan rusketusta pintaansa sen about 3 minuuttia puoli, rasvareunukseen kannattaa tehdä muutamat sen katkaisevat viillot niin kyljykset ei päätä alkaa leikkiä kuppia ja käpertyillä pannussa.

Kyljysten molempien puolten saatua hetkensä valurautaista leiskuvaa lempeä Kakkiainen nosteli ne pannulta lautaselle. 

Seuraavaksi käpälässä lepäävästä oluttölkistä (kokkihan ei toimi ilman olutta, ainakaan Paskiainen kokkina, toivottavasti ei muutkaan!) pannulle ehkä noin desi tuota jumalten nektaaria, olutta, ja käsivatkaimella (toimii hyvin) paistopinnoista pannuun jääneet maut irti… 

Perään kermaa (maun mukaan, desi pari sopivasti kyljysten määrästä riippuen) sekä Paskiainen roiskaisi sekaan HP Spicy BBQ kastiketta tuhdisti sekä reippaasti sinappia vielä lisämauksi. Sekaan lisäksi suolaa ja mustapippuria reippaasti myllystä. Kyljykset seuraavaksi takaisin pannulle, kansi päälle ja odottamaan niiden muhimista 15-30min matalalla liekillä (1/6 tai 2/6) mikä sattuu soveliaalta tuntumaan kunnes kastike soveliaan paksuista.

Ainekset:

  • perunamuusia
  • kyljyksiä
  • kermaa
  • mausteita (pippuri, suola, bbq kastike jne.)
  • olutta

Kyljysten muhittua ne lautaselle perunamuusin ja vauvaporkkanoiden kera… Ja ei kun syömään!
Arvosana: 4/5. Hyvää herkkua, miinusta pääasiassa siitä että muusia Kakkiainen ei jaksanut tehdä perunoista asti vaan pussista voilla tuunattuna. Pieni lisämiinus siitä että tulisuutta olisi tänään kaivannut kastikkeeseen jostain syystä mutta ei sattunut olemaan habaneroja eikä jaksanut enää uusiksi kauppaan niitä lähteä hakemaan että olisi saanut potkua lisää sapuskaan!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Vedettyä possua sämpylässä


Herra Kakkiainen oli varustautunut viikonloppua varten kuin ammattilaiset. Kaljaa oli keko ja safkaa oli toinen keko, ja känniä oli luvassa vaikka naapureille jakaa, onneksi sitä ei heille tarvinnut jakaa.

Päivästä alkaen Paskiainen lykkäsi uuniin porsaan etuselkää HP bbq soosilla voideltuna (perinteisen dry rubin sijaan testiksi josko siitä saisi savun makua) jotta illaksi olisi luvassa vedettyä possua! Ameriikkalaisten hömpötyksiä mutta vallan herkkua!

Possun palanen sai lojua uunissa 110 asteessa lähes 5 tuntia Paskiaisen ryyppäillessä tukevan ahkerasti kalijaa… Kakkiainen tuunasi taustalla rehellisen perunasalaatin ihan mummon oppien mukaan.

Ainekset perunasalaattiin:

  • Perunat
  • Kananmunat kovaksi keitettynä
  • Sipuli
  • Majoneesi
  • Sinappi
  • Suolakurkku
  • Pippuri
  • Suola


Ensin Kakkiainen tuusaili kovaksi keitetyt munat, sitten kiehautteli perunat. Munien silputtua sekaan meni paloina keitetyt perunat ja sipulisilppu, suolakurkun palaset sekä pippuri, suola ja tuhti läjä majoneesia sekä sinappia. Perus pottusalaatti mutta vallan hyvää!

Possun etuselkä nautti uunin huomiosta kunnes sen lämpötila pääsi 90 asteen yli. Vedettyä porsasta tehdessä tarkoitus kun on että tuotoksen sisälämpötila pääsee tarpeksi korkeaksi että sidekudosta yhdessä pitävät ainekset kuten kollageeni sulaa gelatiiniksi. Tämä tapahtuu 87+ ja yli lämpötiloissa joten vedettyä possua kannattaa duunailla hitaasti mielellään 100-120 asteen lämpötiloissa kunnes lämpötila pääsee yli 90 asteeseen. Koko vedetyn porsaan mehevyys perustuu tähän että lämpötila nousee tosiaan 90 asteeseen!

Vedettyyn porsaaseen liittyen. Yleisimmät virheet on että sitä yritetään tuunata vääristä lihoista. Porsaan etuselkä ja lapa, miksei kinkkukin, on oikea liha tätä ruokaa varten. Fileet tms. ovat aivan liian kuivia ja vähärasvaisia että tämä muren oikeasti onnistuisi. Toinen virhe on lämpötilan jättäminen liian matalaksi. Tuotoksen sisälämmön pitäisi päästä vähintään 87 asteeseen mutta mielellään 90-93 asteeseen jotta varmasti kollageeni sulaa hitaasti gelatiiniksi. Vasta siinä vaiheessa possu hajoaa käsiin ja on soveliasta vedettyyn possuun! Kolmas virhe on hätäily. TÄmä ruoak kaipaa hidasta tekemistä!

Lopulta kun possu oli revitty silpuksi siitä piti toki tehdä maistuvaisia sämpylöitä. Mukaan omaa perunasalaattia ja vedettyä possua…
Arvosana: 4.25/5 Miinusta siitä että Kakkiainen ei jaksanut tuusata omaa majoneesiä pottusalaatille ja savun maku ei päätynyt lopputulokseen possun pinnasta, mutta kokonaisuutena oikein hyvää ja nautittavaa safkaa!

torstai 14. marraskuuta 2013

Paistetut silakat, perunamuusi ja ruisleipä.

Pikkulauantai saapui ja Kakkiaisen sedän ainaista kaljahammasta oli taas kolottanut urakalla joten herra Paskiainen hieman ennakoi tulevan illan/yön ravinteiden hankinnassa. Niinpä hän oli jo vähän kahdeksan jälkeen aamusta ostoksilla hakemassa inspiraatiota ja sitten se iski kuin säkki silakoilta. Paskiainen osti siis kaiken muun ohella silakoita, kokonaisia ja päätti että niistä paistellaan herkkua illaksi tai yöksi miten nälkä iskee humalaiseen Kakkiaiseen.

Päivän ja iltapäivän aikana Paskiainen oli ihan koomassa ja torkkui jopa sarjoja katsellessa sohvatuolille. Siinä vaiheessa piti siirtyä oikeasti nukkumaan vähän että illasta jaksaisi örveltää, ja myöhään herätessään kiireesti taas kerran virtahepona rynnätä kauppaan hakeen kaljaa ja viimeisimpiä tykötarpeita iltaa/yötä varten…

Oluen haun jälkeen herra Kakkiainen "puhdisti" silakat, eli peukalo-etusormi ote päästä/niskasta, puristus, etusorken uhutus vatsaonteloon ja toisella kädellä kääntö niin suolet tulee nätisti ulos. Hommaan ei kulu muutamaa sekuntia kauempaa eli nopeata ja näppärää, ja edesmenneeltä mummolta opittua. Mummoilla on/oli hirveästi tietoa ja pikku Paskiainen toki yritti imeä sitä oppia niin paljon kuin vain pystyi (kuten olutta nykyään) naperona, silti niin paljon menetettyä tietoa…

Kalojen leivitys ruiosjauhoissa onnistuu näppärästi kun pistää hedelmäpussiin  ruiosjauhoja, suolaa ja valkopippuria ja sekoittaa ne, sekaan kasa kaloja ja pussin ravistelua…

Itse kalojen paistaminen hoituu parhaiten voi-öljy seoksessa niin voi ei pala niin helposti ja lämmön voi laitella 4/6 tai jopa 5/6 asetuksille hellalla riippuen kuinka inferaalisia tulia hella pitää… Paistoaika tyyliin 1.5-3.5min/puoli pannun lämpötilasta ja paistavan paskiaisen kärsivällisyydestä riippuen.

Jos kalojen paistossa on ongelmia kuten kalat meinaa "hajota" niin lisää lämpöä, ja vähemmän aikaa paistamiseen per puoli.

Lisäksi öljyä ja voita kannattaa lisäillä pannuun jos näyttää että ne ei riitä, etenkin jos kaloja on useampi pannu niin tämä on edessä. Tämä sapuska kannattaa paistella yltäkylläisyydessä öljyn-voin osalta. Liikaa ei voi laittaa vaikka Pekka Puska kuinka kirkuisi että voi on saatanasta!

Kalat paisteltuaan Kakkiainen laittoi muusivedet kiehumaan, luvassa olisi taas (laiskuudesta johtuen) pussimuusia eikä esim. ehtaa pottuvoita (jota joskus pitänee tehdä ihan vain dokumentoinnin vuoksi, tänään ei kuitenkaan ole se päivä). Muusi toki tuunattin voilla jo alkujaan jauheen sekoittelun jälkeen.

Lopulta muutama ruisleipä voilla voidelluksi, muusi lautaselle voinokareen kera ja kaveriksi paistettuja silakoitla kunnon keko. Juomaksi olutta kuten asiaan kuuluu!

Arvosana: 4.5/5. Herkkua, kerrassaan perinteistä herkkua! Miinus siitä että Paskiainen ei jaksanut tuusata pottuvoita vaan meni tuunatulla pussimuusilla! Tätä voi suositella kaikille paitsi kala-allergisille! Naapurit saattaa tosin saada traumoja ihanista tuoksuista kaloja paistellessa!

Kuten kerran eräs edesmennyt rahavaltoja edustava pääministerimme totesi, "syökää silakkaa!"… 

lauantai 9. marraskuuta 2013

Pannulla paistetut lankkupotut ja porsaanleikkeet


Taas kerran perjantai yllätti Paskiaisen ja olutta oli otettava. Asiaa ennakoiden pötsiin oli jo siirrelty 8.5% tuplapukkeja ja kaupasta tarttui lisäksi mukaan taas kasa koffia täydennykseksi.

Ilta alkoi reippaasti siitä mihin päivä oli loppunut, eli ahkeralla oluen juonnilla ja leffan katselulla. Hiukopalaksi alkuun Kakkiainen oli käristellyt porsaan kylkisiivuja että pannulle saisi tuhdisti rasvaa pääateriaa varten...

Oluet kuluivat, ja leffakin loppui jossain vaiheessa. Oli aika siirtyä murenta laittamaan. Aluksi perunoista lohkoja ja ne paisteltiin rasvassa pannulla.

Seuraavaksi Paskiainen leikkeli porsaan ulkofileestä sopivia viipaleita ja takoi ne littuun leikkeitä varten. Sitten leikkeille pintaan suola ja pippuri. Kunnon painelut jauhoissa ja sen jälkeen sinappi/olut seoksen kautta korppujauhoihin jossa taas reipasta painelua että varmaan tarttuisi leivitteet pintaan.

Seuraavaksi vielä hieman lisää öljyä pannulle ja leikkeet yksi kerrallaan paistumaan n. 3-4 minuuttia puoli levyn ollessa 4/6 teholla.

Lautaselle oli jo kertynyt keko paistettuja perunoita joten leikkeet pääsivät lautaselle niiden kaveriksi ja muutama viipale kurkkua mukaan.
Arvosana 3.75/5. Miinusta pääosin siitä että Kakkiainen oli laiskalla päällä eikä jaksanut väsätä kastiketta. Hyviä leikkeet olivat ilmankin mutta vielä parempia olisivat olleet kastikkeen kera.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Läskisoosi ja perunat, eli läskille soosia!


Halloween oli tullut ja mennyt ja tämä läski hostinne, Paskiainen,  oli jossain vaiheessa herännyt perjantaihin. Joten ei kun päivä aluille ja kaupasta juomaa ja ruokaa ettei viikonlopusta tulisi  kuiva tai nälällinen pyhän vuoksi. Paskiaisella oli ollut kutina että pitäisi tehdä jotain perinteistä joten sellaisilla ajatelmilla kaupasta tarttui mukaan porsaan kylkeä kaljan ja kaiken muun ohessa.

Kotona rapsahti olut jos toinenkin ystävällisesti huokaisten auki kun Paskiainen katseli taas rästistä sarjoja, olo oli kuin sarja-orjalla. Onneksi olisi juomahuoltoa huolehtimaan tukevasta humalasta ettei todellisuus pääsisi kovin pajoin kolhimaan viikonloppuna. Todellisuus kun on aika ankea paikka. Onneksi alkoholi pehmentää pudotusta todellisuuteen.

Nälkä alkoi kurnutella hitaasti vaiheessa suolten mutkissa, niinpä oli Paskiaisen lopulta olutta jääkaapilta hakiessa sijoitettava muutamat mukulat perunoita kattilaan ja nakattua ne tulille että myöhemmäksi olisi murenta tarjolla. Vielä kun jaksaisi tehtailla kaveriksi jotain herkkua kuten läskisoosia.

Perunat valmistuivat ajallaan, ja Kakkiaisen piti alkaa soveliaasti soosissa soosin tekoon joten ei kun uusi kalja auki, tölkki käpälään, hellan kuskiin juomaa ja loput tarvikkeet esille.

Ainekset:

  • perunoita keitettäväksi
  • porsaan RASVAISTA kylkeä, parasta olisi jos saisi kokonaisena ja voisi leikata itse tukevia siivuja!
  • sipuli
  • pippureita
  • jauhoja
  • suolaa
  • nestettä (vesi, lihaliemi, olut)


Valitettavasti ääs-marketin valikoimista ei ollut löytynyt kylkeä kokonaisena joten viipaloituun piti tyytyä. Parastahan olisi oikein rasvainen kylki kokonaisena mistä saisi veistää sopivia paksuja läskisiä siivuja kuten mummovainaa tapasi soosiin käyttää! Ellei Paskiaisen muisti pahasti petä oli mummon käyttämät siivut lähes senttisiä ja saivat muhia soosissa pitkään ja hartaasti mureutuen.

Jos kauppasi moista herkullista kokonaista rasvaista kylkeä tarjoaa osta sitä! Siinä mummovainaakin veisti läskisoosiainekset Paskiaisen lapsuudessa ja tuloksena oli paksuilla siivuilla pitkään haudutettuna itse parhautta makunystyröille. Ja silloin vielä pikkupulska Paskiainen yritti visusti painaa vähään mieleensä mummon opit millä ja mistä moista herkkua tehtiin!

Paskiainen oli valinnut rasvaisempia viipaleita kylkeä sillä rasvahan se tästä sapuskasta herkun tekee. Aluksi uskollista valurautapannua lämmitettiin reippailla tulilla että saataisiin pannua kuumaksi. Sitten pannulle lämmöksi 3/6 eli suhteellisen miedolle. Ja kylkiviipaleita pannulle hiljalleen tirisemään rasvaansa ulos. Viipaleiden paistuessa niitä kannattaa käännellä ja nostella lautaselle odottamaan. Kylkeä kannattaa muutenkin rauhassa ja miedolla lämmöllä paistella että saa rasvaa seuraaviin vaiheisiin, tässä sapuskassa hätäily ei ole hyväksi ja rasvaa tarvitaan paljon!

Siveä sipuli odotellessa karkeaksi silpuksi ja olutta kuonon alle että kylkisiivut jaksaa paistella. Kun em. operaatio on tehty, lisää alkoholia kokkiin ja sipulisilput pannulle kuullottumaan miedolla lämmöllä. Sipulieden  kuullotuttua ne lautaselle kylkisiivujen kaveriksi ja pannulle vehnäjauhoja pari kolme ruokalusikallista rasvan ja halutun kastikkeen määrästä riippuen ja lisää tehoja levylle hieman.

Kätevintä on sekoitella jauhoja teräsvispilän avulla sekaisin rasvaan ja antaa hiljalleen ruskistua/paahtua sopivasti. Kun jauhot ovat halutusti ruskistuneet sekaan voi lorauttaa vettä, lihalientä tai vaikka olutta nesteeksi kuten paskiainen teki. Ja taas vispilällä nätisti neste sekaisin ruskiestettuihin jauhoihin. Sitten pannulle pippuria, Paskiainen paiskasi kokonaisia musta ja maustepippureita sekä rouhaisi mustaapippuria myllystä suolan kera sekaan.

Seuraavaksi kastikkeen sekaan nakataan paistellut kylkiviipaleet ja sipulit ja soosi sekaisin. Kokkiin taas lentopetroolia tms. tuhtia alkomahoolitärpättiä että jaksaa kokata ja ei kun antamaan soosin muhia matalalla lämmöllä pitkään ja hartaasti. Ohuet kylkisiivut eivät oikeastaan kaipaa valtavan pitkää haudusta, paksut kunnon viipaleet sen sijaan kaipaavat ja paranevat vain entisestään soosin seassa hautuessa kun rasvan rippeet tirisevät kastikkeen sekaan ja vähät lihat mureutuu suussa sulavaksi!

Soosin muhiessa siitä haihtuu nestettä joten joko alunperin pitää laittaa nestettä reippaasti tai sitten lisäillä vähin erin että soosi ei kuivu! Säätämällä ja ajalla päästään haluttuun tulokseen soosin paksuudessa.

Hauduttele soosia niin pitkään kuin persus kestää ja nälkä ei pakota syömään. Puolituntia on ookoo, tunti tai puolitoista jopa pari oikein paksuilla viipaleilla. Oma sietokynnys on se raja mutta soosi paranee vain pidempään hautuessaan.

Ja sitten ei kun herkku tarjolle. 

Lautaselle perinteisesti perunoita liiskattuna/pilkottuna, soosia päälle, sivuun suolakurkkua viipaleina ja ehdalla voilla voideltua ruisleipää oluen kera täydentämään tuhtia ateriaa, jos olut on ongelma niin tilallle maitoa jta piimää tuhti lasi.

Suomi on tällaisella murkinalla rakennettu, ja se on hyväksi ja maukkaaksi havaittu. Perinteistä kunnon ÄIJÄ ruokaa millä on raavaat työmiehet ruokittu ja ravittu että on jaksettu! Toki on aina Pekka Puskat, terveysnatsit, liha on murha piiperöt ja muut "ennen oli paha!" tantat jotka eivät tällaista ehtaa Suomalaista ruokaa kenellekään tahtoisi saataville saattaa.

Tätä herkkua kannattaisi tehtailla iso padallinen kerrallaan ja mutustella seuraavat päivät sillä soosi vain paranee entisestään.

Yllä soosi muhimassa pannulla.

Alla sapuskat lautasella.
Arvosana: 4 / 5. Miinusta tulee siitä että soosiin käytetty kylki ei ollut kokonaista mistä olisi itse saanut veistää parhaat läskiset paksut viipaleet joita hiljalleen olisi saanut muhituttaa kastikkeessa vähän lihan mureutuessa ja rasvan sulaessa soosin sekaan! Mutta kyllä tällä nostalgiat heräsivät ja herkkua oli. Ei kuin seuraavaa lautasellista hakemaan…