Vaikka tänään pitikin olla rauhallinen päivä ja Porsaan piti mennä äidin tykö syömään, ei näin kuitenkaan käynyt. Vaan joutui hän yksin nielemään karvaan kalkkinsa. Jokaisen äitihän aina ne parhaat ruuat tekee, eikö (:
Päivän ruokalistaa miettiessä Porsaalla oli kaksi ideaa, helppoa ja nopeaa. Ei jaksaisi sulattaa pakkasessa lojuvaa porsaan sisäfilettä, eikä myöskään jaksaisi nähdä ylimääräistä vaivaa kovin hirveästi päivittäisen energiansaannin täyttämiseen. Porsaan kaverin sulattaminen ei olisi ollut kovin nopea toimenpide sitäpaitsi.
Siispä aikani pähkältyä mieleeni tuli tämä jo koulustakin tuttu ruoka, perunamuussia ja jauhelihaa, yksinkertaista ja maistuvaa.
Tuomio: 3/5 Kyllähän tämä nälän vie eikä ihan hirveätä edes ole. (voittaa paskiaisen koiranruuan mennentullen)
Ohje: Ota pari kolme pussia (125g pusseja) ja heitä kattilaan, niskaan niin kuumaa vettä kun putkista irtoaa, ja levylle. Muista mieto lämpötila, esim Porsas teki muussinsa 4/6 asetuksella. Sekoita muussia välillä, paista jauheliha (700-800g), mausta kuten mieli tekee, eli valkosipulilla, merisuolalla, mustapippurilla, yms yms. Muussin maustamiseksi Porsas suosittelee valkosipulia, sitruunapippuria ja merisuolaa; Porsaan muussi on keltaista koska siinä on myös curryä ja paprikaa.
Blogi kertoo karua tarinaa Porsas Von Pekonin ja Armas P. Paskiaisen edesottamuksista mitä epäilyttävimpien kulinarististen riskiretkien saralla kun kupuun yleensä on alle kaadeltu mitä erinäisempiä alkoholia sisältäviä tuotteita. Hilpeä humala ajaa nälkäiset porsaat ruoan pariin. Tarkoitus on siis torjua alkoholilla aiheutetun nälän eteneminen ainakin hetkellisesti, yleensä siinä onnistuen. Eksentriset sedät hellan ratissa. Periaate: Kännittä ei blogata!
lauantai 13. heinäkuuta 2013
torstai 11. heinäkuuta 2013
Oluenmetsästäjän leikkeet, varhaisperunat ja sienikastike.
Paskiainen oli päättänyt viettää pikku lauantai-iltaa ja torstain aamupuolta kalsarikännäillen kuten tyypilliseen tuurijuopon toimenkuvaan kuuluu. Illan tarvikkeet vain puuttuivat, mutta sitä ennen oli hieman levättävä että jaksaisi.
Lepotila oli koitua Paskiaisen suunnitelmien kohtaloksi sillä nokoset venyivät lähes liiankin pitkään ja kauppaan oli vähä ennen iltayhdeksää laukattava kuin lauma vihaisia virtahepoja, onneksi kylä oli lähes tyhjä ja sivulliset säästyivät Paskias-stampedelta.
Kauppareissun jälkeen oli taas varustauduttu iltaa varten. Jälleen kerran juomaksi oli valittu Koffia ostamalla lähikaupan halvinta kotimaista keskikuraa sillä tarkoitus oli keskittyä sen osalta määrään, ei laatuun, orastavaa känniä oli haussa siis.
Ruokapuolelle Paskiaisella oli ollut suunnitelmia jo aiemmasta joten oli varhaisperunoita, porsaan perhosleikkeitä ja suolattuja metsäsieniä jotka olivat sitten kunnollista kotimaista tavaraa eikä mitään marketissa myytävää "virolaista", oikeasti lienee tsernobylistä tuotua, mutanttisienisilppua joka on ajettu hakkurista läpi ihan hiukkasiksi asti.
Tämähän paskiainen ei nälkää aikonut tänään nähdä.
Ilta alkoi reppaasti keppanakoskea kurkusta alas uitellen ja elokuvia tuijotellen. Jossain vaiheessa yötä oli nälkä aloittanut suorittaa ruokahalua kiihottavaa perverssiä extempore esitystään. Paskiainen taisteli vääjäämätöntä vastaan yrittämällä hukuttaa sen olutkosken kuohuihin, mutta ei auttanut ei, lopulta oli antauduttava ja huojuttava keittiöön toteuttamaan aamuyön operaatio kokkausta.
Perunat siirtyivät veden ja suolaripaiksen saattelemina kattilaan kiehumaan Kakkiaisen samplaillessa sivussa olutta ettei vedestä vain saisi allergista reaktiota.
Sitten perhosleikkeiden kimppuun, ja ei kun apinan raivolla elmukelmun välissä littuun isoiksi ohuiksi leikkeiksi.
Leikkeitä varten tarvittaisiin jotain millä sitoa leivitteet kiinni. Paskiainen otti taas kerran käyttöön erityisen salaisen aseensa jolla leikkeistä tulisi leivitettynä erityisen maukkaita joten perinteinen muna saisi jäädä kanan alle haudottavaksi.
Lautaselle reilu ruuttaus sinappia, sitten hitunen olutta ja vispilällä ne sekaisin. Sitten pieni tilkka kerrallaan olutta lisäilemään ja sekoittelemaan kunnes seos tuntuu soveliaan paksulta, jos seos ohenee liikaa niin lisää sinappia! Ei kannata tehdä ihan liian nestemäistä seosta! Jos olutta ei ole niin esim. maitoa (tai vettä) ja sinappia voi myös sekoittaa keskenään ja käyttää, sekin on tähän erinomaista. Tällä kun leivitykset leikkeeseen sitoo niin maku saa nostetta perinteiseen verrattuna sillä sinappi ja possu yhteen soppii.
Paistamiseen liittyy pieni ero että sinappi-oluella sidottuna leivitys on hieman herkempi irtoamaan joten varovaisuutta paistamiseen! Kannattaa kokeilla tätä normaalin sijaan! Kerrassaan herkullista.
Kastike oli vuorossa. Pannulle sipulisilppua kuullottumaan joksikin aikaa, sen sekaan ripaus vehnäjauhoja. Seuraavaksi sekaan kunnon kotimaisia metsäsieniä (suolatuja rouskuja asiallisesti suolat vähemmäksi liotettuna ja valutettuna) leikattuna paloiksi, ja pannulla ne sekaisin. Perään pannulle kerma, ja olutta sopivasti. Tässä tapauksessa ehkä desin verran. Olueksi sopisi oikein hyvin joku tumma olut mutta nyt mentiin Koffilla. Mausteeksi valkopippuria jauheena ja hieman mustapippuria rouheena. Kannattaa tarkistaa maku ja lisätä suolaa/mausteita jos tarpeellisilta tuntuvat. Kun soosi alkaa kuplia sen voi nostella sivuun toiselle levylle ykköselle hautumaan…
Paistinpannuun öljyä reippaasti ja pannu lämpiämään. Itse Paskiaisen hellalla sopiva lämpötila tuntuu olevan 4 kun kaikkiaan teho pykäliä on 6.
Sitten leiketehdas pystyyn. Yhdelle lautaselle vehnäjauhoja, keskelle sinappi-olut mömmö lautanen, ja kolmanteen lautaseen korppujauhot. Leikeille pintaan pippurit ja suolat, sitten kunnolla painellen vehnäjauhoissa että varmaan tarttuvat, sitten leikkeet sinappi-olut lautasen kautta korppujauhoihin ja taas reipasta painelua että varmaan tarttuvat.
Lopulta kun pannu on lämmennyt paistamista varten, leike pannuun yksi kerrallaan paistettavaksi ellet omaa jättiläisen paistinpannua tai lastenkoon leikeitä. Paistamista hellan lämpötilasta riippuen kunnes pinta on sopivan värinen ja rapea (Paskiaisen tapauksessa n. 3-4 minuuttia/puoli). Lopulta paistettu leike lautaselle ja seuraavaa pannuun. Leikkeitä paistellessa on hyvä väli tarkistella sienisoosia ja ottaa olutta että jaksaa paistella…
Leikkeiden kaveriksi lautaselle sopii hyvin perunat tai perunamuusi, tässä nälkäisessä tapauksessa käytössä oli varhaisperunoita. Ja sitten ei kuin sienikastiketta perunoille ja leikkeille ja syömään, Mansikit ja muut rehun pupeltajat voivat lisää lautaselle ruohoja tai kerätä kokonaisen salaattilautasen sivuun märehtimistä varten, Paskiainen ei sellaisia tähän sapuskaan laittele.
Alla kuvaa tuotoksesta.
![]() |
Metsästäjän leikkeet, perunat ja sienikastike. |
Lautasella kasa perunoita, kolme reippaan isoa leikettä ja läjä sienikastiketta. Kyllä kelpaa ainakin tälle ahmatille…
Arvosana: 4.75/5. Erinomaisen hyvää syötävää, käy kännissä ja käy täysin vesiselvänäkin yhtä hyvin ja herkullisesti.
Ainoa pisteen osien miinus siitä että Paskiainen unohti yhden aineksen! Annokseen kuuluisi vielä muutama viipale rapeaksi paistettua pekonia paloiksi leikattuna päälle varmistamaan Pekka Puskan ja muiden kolesteroolinatsien paheksunta mutta Paskiaisellahan ei moista herkkua tällä kertaa ollut kun unohti kaikessa tohinassa ne kauppaan.
Tarvikkeet:
- perunoita
- porsaan leikkeitä (tai perhosleikkeitä)
- vehnäjauhoja
- korppujauhoja
- pippureita ja suolaa
Kastike:
- sieniä
- vehnäjauhoja
- kermaa
- olutta
- valko- ja mustapippuria
Tällä kertaa unohtunut aines:
- pekoni
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Porsaan ulkofileet uunissa Porsaan tapaan
Aamulla herätessäni mielessäni oli lähinnä 1 asia: tänään juodaan ja kunnolla. Kauppaan oli pitkä matka mutta onneksi sain kyydin vanhemmalta sukupolvelta kauppaan nimeltä Prisma. Aikani kaupassa kierreltyä silmääni sattui varsin ohittamaton tarjous: porsaan ulkofile -50%... Ai ai... kyllä rupesi siinä vaiheessa nälättämään. Ostin ko. olevia lihatuottteita kaksinkäsin eli kaksin kappalein. Oominoomi, tästä tulee herkullinen iltama.
Kotiin päästyä aloitin juomien nauttimisen, tänään oli vuorossa rommia ja kolaa. Rommiksi valitsin jonkun mitä en ennen ollut edes huomannut alkomaholiliikkeen hyllyllä, ainakaan läheisen; Balticin triple orangen, olihan juuri ollut kokistakin myynnissä jollain orangella maustettuna ja en saanut onneksi pettyä. Rommikolaa aamulla nauttiessani en ajatellut että juomat saattaisivat loppuakkin, mut PERKELE niin vain kävi että lopun alku häämötti. Syöksyin siis läheiseen k-kauppaan hakemaan täydennystä, mukaan sattui suht siedettävän makuista mutta sisällöltään arvelluttavan oloista euroshopper päärynä siideriä... Voi elämä...
Noh, nälkäkin rupesi kolkuttamaan illan ollessa jo kyseessä mahakuprua ja päätin ruveta kokkailemaan, olihan alla jo hyvät promillet ja illastakin huolehdittu ettei sitä juoma lopu KESKEN. Se vasta hirveää olisikin. Enivei, päätin väsätä itselleni uusia perunoita ja porsaan ulkofilettä uunitettuna.
Arvio 4/5 Kyllä on vaikea löytää mikä tästäkään olisi taas hirveästi parempaa, kastikkeen puutteesta -1 (pihvit eivät todellakaan ole niin mausteisia miltä näyttävät)
Ohje: Leikkaa ulkofileestä 1½-2 sentin viipaleita, levitä pelille, ravista päälle merisuolaa hyvin, tämänjälkeen pistä päälle esim, sitruunapippuria, ja paprikajauhetta. Uudet perunat keitä kuten normiperunat, kokeile haaurkalla milloin ovat kypsiä. Käytä pihveistä tulevaa nestettä kastikkeena perunoille, nauti. Pihvien uunitus aika on 175C n. 15-20min eli aika nopeasti valmistuvat.
tiistai 9. heinäkuuta 2013
Possua ohuina pihveinä, sinappista kermakastikketta, varhaisperunoita jakamaan lautasta
Maanantai ilta oli jäänyt taakse ja kynnettiin pitkin tiistain vastaista yötä, ja taas kerran humalassa, kuinkas muuten. Paskiainen oli taas kerran päätynyt viihdyttämään itseään katselemalla sekalaisia tv-sarjoja joita oli rästissä nälkävuotta pidempi määrä.
Olutta oli luonnollisesti jälleen kerran käytetty polttoaineena rästejä lyhennellessä joten oli jo ennakkoon tiedossa että jossain vaiheessa tulisi eteen se hetki kun Pekka Puskan ja raittiusköörin mielestä ihan liikaa kännäävän Kakkiaisen pitäisi suoriutua taas keittiöön väsäämään yöllistä murenta. Ja kuten tavallista Paskiaiselle, se muren päätyisi olemaan reippaampi ateria sillä Paskiaisen vuorokausirytmi kun on mitä epäsäännöllisin.
Tällä kertaa tämä tuurijuoppona porsasteleva olutveikko olikin osannut varautua yölliseen kokkauseen, toisin kuin pari päivää aiemmin. Varastoista löytyisi kilotolkulla varhaisperunoita ja niille kaveriksi oli ennakoiden aiottu aiemminkin hyväksi havaittua porsaan ulkofilettä - taas kerran. Kyseinen tuote on Paskiaisen perus elintarvikkeita usein oluen lisäksi. Näinpä yöllinen keittiöön hiippailu tuottaisi tulokseksi, toivottavasti, muutakin kuin tuotosta jota ei edes vihamiehen koiralle syöttelisi.
Paskiainen aloitteli hommat tunkemalla kattilaan isoja varhaisperunoita, niitä kun oli tullut ostaneeksi tarjouksesta monta kiloa valkkaillen tarkoituksellisesti eri kokoisia perunoita pientä vertailua varten siitä olisiko makueroja koon mukaan vai ei. Keitinveteen suolaa ja sitten veitsen kanssa porsaan ulkofileen kimppuun…
Koska leikkely on aina väkivaltainen tapahtuma joka vaatii teräasetta, oli toki kokin otettava olutta rohkaisuksi ennen Pohjalaiseen välienselvittimeen tarttumista. Ulkofileestä teräaseella eriteltiin kolme viipaletta joille suotiin kunnia päätyä ohuiksi pihveiksi. Koska väkivalta oli aloitettu kovin väkivaltaisesti, siirryttiin seuraavaksi luonnollisesti hieman kevyempään väkivaltaan. Niinpä ulkofileen viipaleet saivat käpälällä läpsyttelyä profiilin ohennukseksi.
Viipaleet saisivat odottaa hieman ja lämmetä joten seuraavaksi rauhassa taas oluen kera jatkamaan rästivuoren purkamista perunoiden valmistumista odotellen. Paskiainen pitää perunoista eniten hieman jähtyneenä eli pihvien kanssa ei tarvitsisi hätiköidä vielä.
Olut loppui, ja perunatkin valmistuivat, paistinpannu siirtyi hellalle ja perunoiden keitinvedet poistettiin joten Paskiaisen oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen yöllisessä toimessaan. Tarkkaavaisimmat ja ennakoivimmat lukijamme arvaavatkin mitä tapahtui seuraavaksi. Aivan, Kakkiaisen setä hamusi jääkaapista lisää kaljaa, saatanan juoppo! Hörpyn jälkeen olikin aika alkaa paistella pihvejä. Se sujui tyypillisen ripeästi, lienee se minuutti pari puoleltaan, ja sitten ei kun possun palaset lautaselle suolattuna odottamaan.
Koska possun ohuet pihvit ovat hyviä kastikkeen kera, Paskiainen päätti taiteilla taas kerran jotain kastiketta. Uhriksi valikoitui sinappinen kermakastike.
Ensiksi hieman öljyä pannulle ja hyvin pieni hitunen jauhoja siihen sekaan varmistamaan ettei kastikkeesta liian vetelää tulisi, sitten perään pieni määrä vettä jolla pannulta huljuteltiin pihvien paistosta jääneet maut irti.
Seuraavaksi pannulle pääsi kerma jonka Paskiainen sinne sekoitteli.
Sitten alkoi maustaminen, perinteistä mustapippuria meni rouheena taas kerran, ja sinappia jota taas sekoilteltiin sekaan, ja vähän suolaa. Sitten hetki oluen samplailua ja odottamista että kastikkeesta tulisi sopivan paksuista…
Simppeliä jopa humalaiselle kokille. Tosin, tällä kertaa kastikkeeseen ei lorahtanut olutta, syynä oli että oluet alkoivat olla sen verran vähissä että ne loput kulutettaisiin ihan juoden.
Ainekset:
- porsaanulkofilettä pihveiksi leikattuna ja ohueksi taputeltuna
- varhaisperunoita
- öljyä
- jauhoja hitunen (teelusikallinen tms. jos sitäkään)
- kermaa
- sinappia
- pippuria, suolaa
Sitten ei kun perunaa palasiksi lautaselle pihvien kaveriksi, päälle soosia, juomaksi kylmää kaljaa ja armoton rynnäkkö jatkamaan sarjojen rästivuoren purkamista aterian ahmimisen yhteydessä.
Pelkistetysti mentiin siis, mitään turhia lisukkeita ei lautaselle laiteltu. Alla tuotos ennen lopullisen taistelun alkamista.
Arvosana 4.5/5. Oikein hyvää ja maukasta mätettävää
Paskiaisen mielestä tämän kertainen kastike sopi perunoiden ja pihvien kanssa sen verran hyvin että sitähän ei jätetty yhtään aterialta jäljelle vaan ahmatin piti se kaikki mättää ja lisää perunoita kunnes kastike loppui. Suurin miinus ateriassa oli että pihvejä Paskiainen paistoi ihan liian vähän sillä niitäkin olisi maistunut muutama lisää, nyt piti ihan pihtailla syöedessä.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Yrttiset riisit lihapullien ja kastikkeen kera sekaisin
Viikonloppu oli taas irstaan märästi vierähtänyt pitkälle sunnuntain pikkutuhmille tunneille tämän herra Kakkiaisen siirrellessä ahkerasti ohraista janonsammutinta kohti kupua. Illasta mussutetut broilerinkoivet olivat jo aikaa sitten menettäneet tehonsa joten kuvusta kuului kummia, protestointiääniä siitä että sinne tarvittaisiin muutakin kuin nestemäistä ravintoa.
Paskiainen oli ollut laiskempaakin laiskempi joten kaupassakin käynti oli jäänyt väliin ja tarjolla oli vain huonoja vaihtoehtoja mureneksi. HK:n kanannahkaisia lihapyöryköitä oli 1/3 pussillinen mutta ne pelkästään ei pitäisi nälkää loitolla vaikka kuinka yrittäisi olla optimistinen.
Humalatila oli reipas joten Paskiaisen mieleen alkoi nousta outoja ideoita ruokakokeiluihin. Edelliseltä illalta oli vielä yrteillä mausteltua keitettyä riisiä jäljellä, ja lihapullille kun tehtailisi ruskeaa kastiketta niin mitähän siitä tulisi jos ne riisit ja sen lihapullakastikkeen sekoittaisi ja sulloisi yläpään kautta suolistoa kohti täyttämään kuvitteellisen huutavaa energiavajetta.
Noh tuumasta toimeen, totesi paskiainen ja köntysteli keittiöön.
Jääkaapista tarttumaraajaan tarttui olut, ruokaöljy sekä lihapullat. Ensin avattiin olut jota maistettiin, sitten kaappi ja sieltä jauhopussi. Sitten kokkiin sijoitettiin tukeva siivu kosteaa kylmää Koffia. Lihapullat menivät paloiksi samalla kun öljyyn sekoitetut jauhot saivat väriä valurautapannulla.
Jauhojen soveliaasti ruskistuttua pannulle meni vettä jä lihaliemikuutio pilkottuna Kakkiaisen sekoitellessa itseään oluella ja pannulla olevaa soosia vispilällä. Seuraavaksi sossia mausteltiin, pääosin mustapippurirouheella, chilillä sekä valkopippurijauheella, sinappiakin sinne lurautettiin hieman. Soosin paksuuden säätöä vedellä, ja perään lensi lihapyöryköiden palaset. Sitten maisteltiin kastiketta, olutta, kastiketta ja taas olutta, soosin muhiessa muutaman minuutin verran.
Lopulta nälkiintynyt kokki päätteli että soosi olisi soveliasta käyttöön joten ei kuin mönjä kattilaan aiemmin keitettyjen yrttimaustettujen riisien sekaan. Sitten jonkin aikaa odottelua kun riisi imi itseensä makuja kastikkeesta. Ja ei kun lapioimaan mössö lautaselle ja tutkimaan tuleeko tuotoksesta hengen-, ruokahalun- vaiko nälänlähtö.
Soosi ainekset:
- lihapullia pilkottuna
- öljyä
- vehnäjauhoja
- liemikuutio
- vettä
- sinappia
- mausteita mitä sattuu käsiin kaapista tarttumaan tai oma makuaisti sietää…
Yrttiset riisit:
- riisiä
- lihalientä
- yrttejä ja mausteita (Paskiainen käytti kokeiluksi pitsaisia aineita kuten kuivattua basilikaa, -oregaanoa, -sipulia sekä -valkosipulia)
Tuotoksen visuaalinen ilme on sangen epäilyttävää mallia joten herkimpien kannattaa sulkea silmänsä ennen kuvan katselua:
Henki säilyi vaikka ape olikin mitä epäilyttävimmän näköistä. Niin ja se nälkä kyllä lähti.
Tuotokselle pisteitä 2/5. Eines lihapullat joten eihän se mitään gourmeeta miltään kantilta ole mutta kyllä sitä kännissä syö, ulkoasusta tosin oli pakko myös hieman rokottaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)