Aldaris Porteris

Syntiin oli taas jonkun langettava, kiivaasti ulvova viinanpirut vaativat uhriaan. Hiki helmeili Porsas von Pekonin otsalla, "sehän sopii kuin nappi otsaan!" hän ajatteli ja tarttui hieman hikisin vapisevin käsin Aldaris Porteris pulloon (viime kerrasta olikin jo aikaa). "Innolla annan tämän uhrin alkoholismin alttarille ja viinanpiruille!" mylväisin ja aloin maistelemaan syntistä juomaaa; arviossa olisi tänään Alkosta saatava pahuutta kukkahattutädeissä aiheuttava tumma olut nimeltään Aldaris Porteris. Pullo edustaa puolenlitran kokonsa puolesta varsin sopivaa kokoluokkaa, eikä olut ehdi ainakaan Porsaan juomavauhdilla happojansa menettämään.

Porsas kuittaa ja kiittää ja heittää arvioksi tälle pirulliselle herkulle
5/5
Tästä ei olut paljoa parane. Ja jos paranee niin ainakin Porsaalta on kyseinen herkku jäänyt kokematta. Koffin portteri on toinen mitä porsas suosittelee tälle kaveriksi.

Paskiaisen pannuranskikset ja kasleripihvi pieneksi hiukopalaksi

Paskiainen oli tehnyt poikkeuksen ja seuraili puolella silmällä 2013 jääkiekon MM ottelua Suomi - Latvia. Em. tieto saattaa järkyttää herkimpiä lukijoitamme joten on suositeltavaa että sitä ei olisi kannattanut lukea. Tämä punkero hostinne kun on tunnettu kiinnostuksen puutteestaan urheiluun ellei kyseessä ole reipas oluenjuonti tai syönti kilpailukin käy.

Poikkeuksen tutuissa, turvallisissa ja hyväksi havaituissa tavoissa vaikutti aiemmin päivällä harjoitettu pussikaljailu sekä vielä matsia ennen haettu täydennys olut jne.

Ahnaasti kulutetulla oluella on kuitenkin paha tapa aiheuttaa nälkäpiikkiä tälle kakkiaiselle joten jotain pientä pikaista purtavaa piti kehitellä kun katseli Suomalaisten sössimistä jäällä, oli kuin humalassa olisivat pelanneet, niin huonoa peliä, sääli ettei kotikatsomosta saanut jäälle paiskattua olut tölkkiä peliä piristämään.

Paskiaisella oli taas ranskalaisia perunoita ja olipa tullut ostaneeksi 800g paketin Rainbow kasleripihvejä. Niistä säätäisi pikaisesti murenta joten ei kuin tuumasta toimeen olutta siemaillen.

Ranskikset hieman öljyiselle valurautapannulle, lämmöt aluksi täysille, hetken päästä 4 paikkeille ja paistelua/kääntelyä minuutin parin välein kunnes ranskikset olivat valmiina.

Kasleripihvin paistelu sujui myös nopeasti. Lämmöt aluksi 4:lle kunnes pannu kuumana. Sitten pihvi pannulle ja lämpö 2-3 min päästä 3:lle, sitten 2-3 min. päästä pihvi ympäri, lämpö 4:lle ja taas samat.

Ajat ovat karkeita sillä ei paskiainen sekuntikellolla seuraa mutta oikeita lienee puolen minuutin toleranssilla. Kuka sitä humalassa kelloon katselisi, paitsi ehkä kellotaulun päälle sammumassa oleva.

Noh, lopulta kun ranskikset ja piffi oli valmiina, ei kuin ranskiksille suolaa, lautaselle ja piffi kaveriksi. Kyllä sillä se pieni hiuka katoaisi vaikka kunnon ateriaksi se ainakin Paskiaisen kohdalla tarvitsisi toisen satsin lisää pöpellettäväksi. Mutta hiukopalana oluen ohessa ihan toimiva setti.

Tuon pikkuannoksen verran Paskiaisenne saattoi tosin kuluttaa energiaa jo olutta siemaillessa ja Suomalaisten kolmoserän lopun sössimistä kiroillessa!

Arvosanaksi 3/5 pääosin siitä että Rainbow kasleripihvin valmismarinadi oli kovin tunkkaisen makuinen eikä lihakaan ihan parasta kasleria lienee ollut, syötävää toki.

Nostalgiaa, Snagari annos wannabe v2 nuoruuden syövereistä...

Paskiaisella oli taas kerran hieman yllättäen tullut oluen maistelupäivä vaikka moista ei ollut suunniteltu tähän kohdalle viikon alkupäätä, se ei tosin Paskiaista haittaa. Kaikki t-alkuiset päivät on hyviä oluen juontiin ja Tänään on paras niistä.

Tukevan turvakas hostinne oli saanut haltuunsa soveliasta korvausta vastaan kolme koppaa olvin 8.5% tuplapukkia. Tosin tuotteen toimittajat olivat töpeksineet putkareissun (sitä sattuuu) ja auton hajoamisen (sitäkin sattuu) verran, että vastoinkäymisiä oli kerennyt noiden syntisten alkoholitölkkien nimeen kertyä ihan rienaavat määrät ja avustuslasti taivaallista ohraista janonsammutinta oli monta tuntia myöhässä…

Mutta Paskiaisen sanoin, parempi myöhään kuin ei koskaan kännissä…

Moisen seikan vuoksi Paskiaisella oli safkan osaltakin pasmat hieman sekaisin. Tällä kertaa mentäisiin ihan pelkistetyimmillään ettei nyt ihan nälkään kuoltaisi kun tuontitarvikkeen samplaus oli aloitettu. 8.5% olut kun upoaa ja toimii ihan eri kaliiberisti kuin kotoinen 4.5% keskikura, kannattaa kokeilla...

Pötsi oli murissut kuin lauma vihaisia luolakarhuja ja kaipaili täytettä joten Paskiainen meni siitä mistä aita on kaadettu useasti. Safkaksi valkkautui ranskanperunoita ja makkarapaloja, melkein kuin nostalgiaa snagarilta osa 2. olisi kyseessä…

Ero vain olisi että Paskiainen ei jaksaisi näitä ranskalaisia paistaa öljyssä, saati edes uunissa, vaan ne käryyteltäisiin uskollisella valurautapannulla makkaran kera.

Tarvikkeiksi siis ranskanperunoita ja makkaraa. Koristeeksi ketsuppia ja sinappia ja suolaa maun mukaan. Kaikki muu lisäke on myös valinnaista.

Paskiainen heitti käyttöön about  1:1 setin eli n. 200g makkaraa ja ranskiksia.

Levy about 2/3 teholle, paskiaisen kuolevassa hellassa se tarkoitti että 4:lle ja ensin pannulle öljyt, peråään ranskikset ja niille rusketusta välillä muutamasti käännellen n. 7-8 min verran. Odotellessa silputtiin makkara (halvinta mahdollista kuraa mistä lie sulkijalihaksista tehtailtuna, atria atrillia, mutta sopivassa humalassa syö vaikka sopivan suolaista sepeliä)…

Makkarat vaiheessa pannulle perään ja 5-6 min vielä paistelua käännellen. Sitten sekaan suolaa ja sekoitusta, päälle lisää suolaa ja lautaselle, ja lautaselle lisää suolaa. Njuu, Paskiainen on suolanhimoinen humalassa, olisi nuolukivelle käyttöä.

Sitten ei kuin ruuttailemaan lautaselle ketsuppia ja sinappia kuin pulloilla olisi ollut reipas ripuli. Seuraavaksi harrastettiin syömistä. Rasvaahan annoksessa riittäisi vaikka vankkurit rasvaamaan.

Muinaisesta snagari annoksestahan tämä erosi siinä että alkuperäisessä ranskikset olisi uppopaistetut mutta kun laiskotti, revisiitti ehkä luvassa joskus… Sipulisilppu puuttui myös laiskuuden vuoksi.

Lopputulos:

Mitä epämääräisimmän näköistä tuotosta, tuo silti nostalgiaa mieleen, mutta sopivan humalaisena ja nälissään tuota syö yhtään vikisemättä.

Arvosana kuitenkin vain 2.25/5 kulinaristisilta osiltaan. Makkara oli Atrian atrillia joka on pääosin tehty mistä lienee sulkijalihaksista, ja ranskikset eivät ole pannulla tehtynä öljyssä keitetyn veroisia mutta kyllä niitä syö. Nälkä lähti mutta mielessä vilkkuu reippaita teorioita makkarassa olevan lihan lähteistä ja ne ei ole kokoperheelle soveliasta tekstiä ne...

porsastelijan pihvit sinappi-pippuri-kerma kastikkeella

Taas vietettiin loppuviikonloppua ja paskiainen oli huuhdellut iltaapitkin imaginäärinen saparo innosta heiluen kuivaavaa kurkkuaan - pääosin koffin suunkostuttimella. Humala oli hiljaa hiippailut hostinne tietoisuuteen ja pötsissä oli alkanut taas kerran myllertää nälkä. Paskiainen oli varustautunut asiaan ennalta joten nälänhätää torjuttaisiin kunhan sapuskan saisi aikaiseksi.

Tällä kertaa nälkäisen pötsijumalan alttarille oli valittu uhrattavaksi porsaan sisäfilettä pihveinä. Kaveriksi paistettua sipulia, voilla tuunattua pussimuusia (paskiainen on laiska otus joten...) sekä kastikkeeksi oli tarkoitus säveltää jotain mutu menetelmällä.

Projektin toteutus oli aloitettu jo aamulla leikkelemällä porsaan sisäfileestä 1.5-2cm pihvejä. Niille oli luvassa paskiaisen sinappinen olutmarinaadi.

Marinaadin ainekset:
- olutta (ehkä desi)
- valkosipulin kynsiä murskattuna (pari kolme kynttä)
- sinappia (ruokalusikallinen tms.)
- soijakastiketta (loraus)
- suolaa (ripaus oman maun mukaan)
- mustapippuria rouheena (oman maun mukaan)
- rosmariiniä (oman maun mukaan)
- sokeria tai hunajaa (teelusikallinen tai pari)
- ruokaöljyä (loraus)

Sekoittele aineksista marinaadi. Paskiainen ei juuri mittoja mittaile joten pääosin mututuntumalla mennään näissä hommissa. Marinadia kun maistaa niin voi miettiä mitä se kaipaisi.

Pistä pihvit pakaste tms. pussiin ja lorauta marinaadit sekaan ja puristele että pihvit saavat osansa marinaadista. Sijoita pussi jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai vaikka yön yli seuraavaa päivää varten. Kannattaa ottaa pihvit kuitenkin 30-60 min ennen paistamista lämpiämään.

Tee muusi perunoista tai pussijauheestasta, oma valinta laiskuusasteen mukaan, tuunaa tarvittaessa voilla.

Viipaloi sipuli ja paistele se öljyssä pannulla. Paistelun jälkeen sipulit lautaselle sillä pannulle menee possut.

Paistele pihvit kuumalla pannulla, paksuudesta ja levystä riippuen ehkä 1.5-2 min. puoleltaan ja laita ne folion sisään odottamaan.

Kastikkeeksi oli luvassa jotain mutu improvisoitua joten homma alkoi sillä että pannulle lorautettiin ehkä puolidesiä olutta ja lopputölkki kaadettiin kokkiin kun hieman hämmentyneenä hämmennellen "huuhdeltiin" pannulta makuja olueen. Perään pannulle ehkäpä desin verran kermaa, sitten hieman suolaa, pippureita (musta ja viher) rouheena ja sinappia satunnainen määrä. Maistele ja sävellä omien makujen mukaan muutoksia kastikkeelle.

Lapa muusit sipulin seuraksi lautaselle kun odottelet kastikkeen hieman paksuuntuvan.

Ota pihvit foliosta lautaselle ja kaada folioon valuneet nesteet kastikkeeseen. Sekoita ja lätkäise kastike myös lautaselle.

Kastike:
- olutta
- kermaa
- sinappia
- pippureita
- suolaa

Lopputulos:

Lopputulos maistui paskiaiselle ainakin 4.25/5 verran. Sinappi sopii possuun kuin kalja Paskiaisen pötsiin. Enemmän pisteitä tälle antaisi jos muusin jaksaisi alusta asti tuunailla perunoista tai pottuvoin.

Paskiaisen makkaratesti

Nyt kun työväki, nuo ammattilampaat, olivat riehuneet humalansa valkolakkeineen ja toukokuu oli saatettu taas kerran reippailla vuodenaikaan liittyvillä pahoinpitelyillä ja hihhuloinnilla aluilleen, Paskiainen tosin oli osallistunut vain hengessä mukana oluita lipittelemällä, olisi aika suorittaa testejä kuoreen pakattujen epämääräisten "liha"tuotteiden osalta. Makkaraksi, grilli sellaiseksi, jotkut niitä myös kutsuvat.

Kuten nokkelimmat ja selvimmät tätä tavailevat lukijamme päättelivät, tällä kertaa kurkkua oluella kurlatessa arvoisa Kakkiaisenne suoritti makkaratestiä tulevan kesän grillailuja varten sisällä ja laiskasti pelkästään pannulla suoritettuna paistamisena sillä sisäinen ja ulkoinen kosteusprosentti piti paskiaista tukevasti sisällä lipittämässä tuota jumalten nektaaria, olutta.

Testiin valikoitui kasa parin valmistajan tuotteita paikallisista kaupoista. Useampaakin olisi voinut testata mutta näihin täytyi tyytyä nyt ensimmäisellä kerralla.

Kabanossi habanero

- jotenkin tunkkainen maku, ei mitään potkua vaikka habanero nimessä

- liian tasaiseksi ajettua massa

- 2/5, hännänhuippu

Kabanossi savupekoni

- hieman savun makua

- ehkä hieman pekonia, parempaa kuin habanero

- liian tasaiseksi ajettua massaa tässäkin

2.5/5 

Wilhelm feta-mustapippuri

- mehukkaampi kuin kabanossit, feta maistuu, pippuri ei niinkään

- karkeampi massa, kaipaisi lisää potkua

3/5 jakaa kakkossijan tavallisen juuston kanssa

Wilhelm hot chorizo

- mehukkaampi kuin kabanossit myös

- karkeampi massa, kaipaisi myös potkua

2.75/5 puolen välin alapuolella

Wilhelm chili-sulatejuusto

- mehukas

- juusto maistuu

- hieman chilin makua

- paras vertailtavista makkaroista

3.5/5 selkeästi paras testatuista

Wilhelm Juusto

Tästä unohtui ottaa kuva tai se katosi, pitää korjata asia myöhemmin.

- mehukas

- juusto maistuu

- kaipaa potkua

3/5 jakaa toisen sijan

Lopputulokset 

1. Wilhelm Chili-sulatejuusto 

2. Wilhelm feta-mustapippuri

2. Wilhelm Juusto

4. Wilhelm hot chorizo

5. Kabanossi savupekoni

6. Kabanossi habanero

Täytyy todeta että lista muodostui aika erilaiseksi kuin mitä tämä Paskiainen etukäteen oletti. Yleensä pekoni ja tulisuus on ollut etu mutta tällä kertaa hostinne makuaistia ei todellakaan kutkutellut kumpikaan osallistuneista HK:n tuotoksista. Atrian Chili-sulatejuusto toisaalta oli selkeästä parasta antia testissä ja näytti muille makkaroille paritkin keskisormet voittajan elkein, se kaipaisi vain kovempaa potkua päästäkseen vielä parempaan kastiin.

Loppusanat testin jälkeen

Mikähän siinä on että kauppoihin ei tunnu saavan mitään mehevää ja tulista vaihtoehtoa grillimakkaroihin? Syy on mahdollisesti paikallisten pienten kauppojen joiden valikoimat ovat aika suppeat, mutta kuvittelisi nyt silti jonkin hieman marginaalimmankin tuotteet päätyvän joskus hyllyyn niille jotka kaipaavat vaihtelua tasapaksuun perusmakkaroiden joukkoon.

TULTA JA TULIKIVEÄ! Myykää makkaraa josta Paskiaisen makuaisti saisi hyviä lämpimiä kutkutuksia! 

TÄRKEÄ MUOKKAUS HUOMAUTUS!!! - 15.5.2013

On hyvin mahdollista että Armas Paskiaisenne joutuu suorittamaan tämän testin uusiksi sillä jälkikäteen on herännyt  vahvoja epäilyksiä siitä että joko Atria on sorkkinut Wilhelm makkaroiden koostumusta "kesä tarjousten" ajaksi tai sitten Paskiaiselle on sattunut poikkeuksellisen hyvää settiä voittajasta sekä kakkospaikan jakaneesta makkarasta ensimmäisellä kerralla sekä myöhemmin poikkeuksellisen juustotonta settiä! Niistä tuntuu kadonneen sulatejuusto / juusto!

Jos Paskiaisen satunnaisnäytetestit vielä toistamiseen osoittaa juuston vähentymistä, Paskiaisen on mahdollisesti kyseltävä reseptin muutoksesta Atrialta ja ehkäpä tehdä testi uusiksi. Ei sellainen peli käy että ensin tehdään paremmalla reseptillä ja yhtäkkiä kesäksi sitä vaihdeltaisiin kustannusten painamiseksi paskemmaksi kun tarjoukset alkaa!  Sehän on jo kuluttajan kusetusta vaikka kuinka päissään makkaroita paistelisi!

Makkarapaketista selvisi että toisen kyseessä olevan makkaran (chili-sulatejuusto) jäljempi versio oli viimeiseltä päiväkyseltään  05.06.13 (9) joten ehkäpä eräsissä on eroja. Alkuperäisen erää ja päiväystä ei ole tallella... Kunhan löytyy eri erää ja kerkeän testaamaan, raportoin...