Naudan sisäpaistipihvit, juuresmuusi ja pannukastike.

Paskiainen oli samplaillut olutta maanantain ja tiistain välisen yön ja aamu kolkutteli ovella ja nälkä sen vanavedessä. Onneksi Paskiaisella oli asian varalle tarvikkeita. 

Alkuperäisenä ajatuksena oli ollut tehdä naudan sisäpaistista pihvejä, joten ne Paskiainen oli leikellyt jo valmiiksi n. 1.5-2cm paksuisiksi valmiiksi edellisenä iltana. Pihveille sitten leikkikaveriksi lautaselle vaikka juuresmuusia ja pannukastiketta.

Homma lähit alulle ottamalla pari porkkanaa, perunaa ja pala lanttua sekä kuorimalla ja paloittelemalla ne pieniksi kattilaan. Paskiainen laittoi juureksia n. 1:1:1 suhteessa kaikkia suunnilleen saman verran. Perään kattilaan vettä ja suolaa ja liedelle kiehumaan kunnes rehut olisivat kypsiä. Odotellessa pihvit lämpiämään, olutta alkupalaksi ja hetkiseksi seilaamaan internetin ihmeelliseen maailmaan. 

Kunhan juurekset olivat kypsyneet, keitinvedet veks ja ja laittamaan uskollinen valurautapannu lämpiämään 5/6 tehoille pihvejä varten ja heti perään pottupultin kanssa survomaan keitetyt juurekset muusiksi. Kaveriksi muusille maun mukaan voita.

Seuraavana taas uusi olut käpälään korvaamaan jo tyhjentynyttä. 

Jahka pannu oli lämminnyt vähän öljyä pannulle ja suolatut ja pippuroidut pihvit kuumaan pannuun n. 2-3 minuuttia per puoli pihvin paksuudesta riippuen. Valmiit pihvit lautaselle ja foliota päälle. 

Kastike oli vuorossa seuraavana. 

Metallinen vispilä käpälään, loraus olutta pannulle ja vispilällä raapimaan pihvin paistosta pannuun tarttuneet maut soosiin. Sitten kastikkeen sekaan kermaa ja maustamaan maun mukaan suolalla ja pippurilla sekä millä muulla sattuu haluaamaan maustella ja antamaan kastikkeen minuutin pari muhia.

Ainekset

• naudan sisäpaistia
• perunoita
• porkkanoita
• lanttua
• kermaa
• voita
• suolaa
• pippuria
• + muita mausteita oman maun mukaan

Lopuksi kun pihvit olivat saaneet tasantua muutaman minuutin, folio pois, juuresmuusia lautaselle ja päälle pannukastiketta. 

Arvosana: 4.5/5. Kerrassaan herkullista mutusteltavaa känninälkään etenkin kun olutta vielä kyytipoikana!

Kaljala takaisin vaikka paisti kerrallaan.

Oli lauantai ilta ja pakkanen oli parin liukkaan pääkallokelipäivän jälkeen puraissut maata kuin nälkämaan lapsi reippaan rupista bataattia. Oli siis ollut aiempaa turvallisempaa lähteä ostoksille.

Taattuun tapaansa Paskiainen oli käynyt kaupassa sijoittamassa seteleitä olueen ja mutusteltavaan joten nälkää ei olisi näköpiirissä sen jälkeen kun ruoka olisi valmista.

Tällä kertaa Paskiainen palasi takaisin aiemmalle rikospaikalleen ja päätyi tekemään aiempaa tuttavuutta jonka toinen nimi oli karjalanpaisti, mutta hieman eri aineksista.

Lihoina oli pari pakettia karjalanpaistilihoja, ja rehupuolesta vastasi tällä kertaa sipulit, porkkanat sekä lantut.

Paskiainen lohkoi sipulin pari samalla hörpäten olutta tuhdisti silmät edesmenneille sipuleille vetistyen. Seuraavaksi Kakkiainen kuori lanttua ja paloitteli sitä ja porkkanaa paiskaten ne pippurien kera uunivuokaan ja yhtälaisella innolla taas paiskasi myös olutta odottavaan kitaan suun kuivumisen estämiseksi.

Rehujen perään vuokaan lensi karjalanpaistilihat, suolaa ja mustapippuria muutamat rouhaisut. Vasta tässä vaiheessa Kakkiainen tyrmistyksekseen havaitsi että laakerinlehdet olivat loppu joten nyt piti mennä ilman niitä.

Seuraavaksi myös vuoka sai oman oluensa, onnistuihan Paskiainen näet hamuamaan jääkaapista käsiinsä koffin tölkkikaksoset. Toinen vuokaan, toinen vuoan täyttäjään. Lisäksi vuokaan vielä hieman lisää vettä nesteeksi peittämään paistin aineksia.

Kaljalanpaistit seuraavaksi uuniin 140-150’c. Siellä ne saivat muhia rauhassa n. 2.5 tuntia kun kokki marinoi maksaansa - sisäisesti - oluella.

Ainekset:

• karjalanpaistilihoja
• pippuria
• suolaa
• olutta
• sipulia
• porkkanaa
• lanttua
• laakerinlehtiä

Odotellessa oli perunatkin valmistuneet joten lopulta nälän yltyessä murenta oli testattava.

Arvosana: 4/5. Vaikka laakerinlehdet puuttuivat tällä kertaa oli lopputulos oivallista syötävää taas kerran ja kelpasi Paskiaisen sillä kupuaan vuorailla.

Lopputuote vuoassa, Paskiainen oli päässyt jo safkan makuun...

Tammisen viljapossun pikku kinkku Paskiaisen piinapenkissä

Torstai oli alkanut perinteisellä kaljahampaan kolotuksella joten Paskiainen oli lähtenyt liukastelemaan liikenteeseen kaikkia vaaroja uhmaten sillä ulkona oli täysi kallon halkaisu keli. Kaupassa oli tarjouksessa Tammisen viljapossun pikku kinkut joten tokihan kaljan seuraksi moista piti ostaa parit ihan vain testimielellä. Muuten Paskiainen tyytyi vähään, siis kaljaan. 

Kotiin liukastelustakin Kakkiainen selvisi hengissä joten mikään ei vielä ainakaan näyttänyt pahaa tappavan. Koffit auki ja ei kun kaljahampaan kolotusta paikkaamaan pikku kinkkujen lämmetessä pöydällä. Koska odotettavissa olisi että nälkä hiippailisi paikalle vaiheessa, pisti paskiainen lopulta lilliputtikinkut uuniin 125 asteeseen ja lämpömittariin 80 astetta tavoitelämmöksi ylikypsää varten. Olisi mielenkiintoista nähdä onko nämä pikku kinkut mistään kotoisin.

Aika ja oluet kuluivat ja lopulta kinkkukin valmistui ja näytti oivalliselta.  

Seuraavaksi Paskiainen keitteli perunoita kinkulle lisäkkeeksi. Kinkun ollessa viilentymässä. Jossain vaiheessa nälkä ylitti taas kriittisen rajan ja niinpä piti käydä lautaselle perunoiden ja punajuurten lisäksi kinkkua viipaloimassa.

Arvosana: 4.25/5. Hyvää kinkkua oli, Paskiainen vallan tykkäsi vaikka kyseessä olikin aika paljon normista pienempi palanen sillä normaalisti Paskiainen tekee luullisen tai potkallisen ettei se heti lopu kesken.

Tuotearvio - Kivikylän Juhlasuomi lenkki Paskiaisen piinapenkissä

Tällä kertaa Paskiainen ei tee erikoisempaa kokkailua vaan pikaisen tuotearvion olutta samplaillessa kun käpälään sattui jotain mitä ei aiemmin ole tullut havaittua lähikaupassa jostain syystä. Eli, Kivikylän Juhlasuomi lenkkiä. 

Testiä varten Paskiainen tosin keittää pätkäytti vähän pottuja lisäkkeeksi antamaan tukea makkaralle.

Olutta kuonon alle ja sen pidemmittä saarnoitta asiaan.

Näin pikaisen testin perusteella Julhlasuomi on hyvin tiivistä tavaraa. 

Vähärasvaisuus yllätti, vain 16%, ja hieman jäi pettyneen huijattu olo moisesta sillä vähärasvaisuus toi mukanaan ilkeän lieveilmiön että makkara ei etenkään paistettuna ollut mitenkään maailman mehevin, ei tosin huonoinkaan, siitä hieman miinusta.

Mausteet lenkissä olivat miedot eivätkä korostuneet mitenkään erikoisesti joten taas pientä miinusta. 

Savuisuutta oli maussa yllättävänkin paljon mutta sehän on vain plussaa se ainakin tälle Paskiaiselle.

Tokihan Paskiainen testasi makkaraa lämpimänä ja kylmänä, sinapin kera sekä ilman ja täytyy todeta että tämä makkara ei sinappia kaipaa - ei kylmänä eikä lämpimänä eli siitä toki plussaa.

Kylmänä lenkki maistui yllättävän hyvin ja vähärasvaisuus oli tässä tilanteessa jopa plussa ettei suuhun jäänyt reipasta rasvakerrosta kylmänä syönnistä. Lämpimänä tosin pienempi rasvan määrä teki tuotteesta kuivemman. Olutkin tämän lenkin kera maittoi.

Arvosana: 3.25/5. Kyllä tätä lenkkiä kehtaa nakertaa kylmänä pikanälkään tai lämpimänä vaikka perunoiden kera kunhan lautaselle nakkaa palan voita voiteluaineeksi.

Mureke ja muusi

Arhinmäen ja Koivulaakson anarkistit olivat taas kerran hilluneet itsenäisyspäivää, Tampereella tällä kertaa, ja lienee eiköhän taas false-flag kaasu Dan kerkeäisi syyttämään kuu-natseja tai muita pikku-ukkoja omien äärivassareiden teoistaan kuten yleensä jos vanhat merkit paikkansa pitäisivät…

Paskiainen oli itse keskittynyt kippaamaan olutta, kuten yleensä. Suomen maan itsenäisyydestä kun ei enää ole ollut tietoakaan kun Katainen ja kumppanit ovat Suomen ulkomaille huoranneet. Sääli että kukaan ei heitä ripusta yksinaruiseen keinuun moisesta maanpetturuudesta. Mutta se ei onneksi hidasta oluen ottoa, muuten Paskiainen saisi traumoja tilanteesta.

Kaupasta koriin oli päätynyt kasa olutta ja sen kylkiäisinä jauhelihaa, sipulia ja pakasterehuja. Paskiaisella oli pidemmänkin aikaa ollut ajatuksena tehdä lihamureketta kun hänelle moista oli kehuttu. Etenkin erään henkilön väittämän mukaan versiota missä olisi mukana korppujauhoja. Ne osoittautuivat virheeksi ja Paskiaisen olisi pitänyt pysytellä omassa intuitiossa ja välttää niitä kuin ruttoa, aivan kuten aiemminkin!

Ilta kului kuin Paskiaisen oluet, niitä piti hakea vielä siwasta backupiksi lasipulloissakin tällä kertaa kun tuntuivat uppoavan liian hyvin. 

Jossain vaiheessa heräsi nälkä ja sehän ajoi pötsiään palvovan herra Kakkiaisen keittiöön murenta säätämään. 

Ensiksi parit paketit jauhelihaa lämpiämään ku sipulia ja valkosipulia silputtiin. Odotellessa kattilaan korppuhaujoja desin verran (Paskiainen erehtyi luottamaan muiden suositukseen ja pilaamaan näillä mureketaikinan) ja kolme munaa sekä ketsuppia ja HP BBQ kastiketta, suolaa ja pippureita sipulisilppujen kera. Seuraavaksi jauhelihat muun sössön sekaan ja ahkeraa sekoittelua…

"Taikinan" valmistuttua Paskiainen muotoili siitä vuokaan limppua muistuttavan lötkön mureketaikinasta, repi sen "auki" ja täytti pussillisella pakasterehuja sekä 175g setillä juustoraastetta. Sitten murekkeen päälyosa kiinni ja pekonia päälle koristeeksi ja mehevöittämään lopputulosta.

Seuraavaksi setti uuniin n150'c ja uunitusta 1.5h vähempikin olisi varmaan riittänyt mutta tällä setillä mentiin…

Odotellessa muusia pussimuusista voilla tuunattuna... Murekkeen valmistuttua muutama viipale muusin seuraksi lautaselle ja ei kujn syömään.

Ainekset:

• jauhelihaa 800g
• korppujauhot
• sipuli
• valkosipuli
• kananmunat
• mausteet (suola, pippuri)
• ketsuppi
• bbq kastike
• pakaste vihannekset
• juustoraaste

Arvosana: 3/5. Hyvän murekkeen saa pilattua korppujauhoilla. Se tuli taas kerran havaittua kun normaalista poiketen erehtyi moista pistämään mureketaikinaan muiden suosittelusta. Älkää hyvät ihmiset laittako korppujauhoja niihin murekkeisiin tai lihapulla/pihvi taikinoihin, niillä ei saa aikaan muuta kuin masentavan huonoa lopputulosta vaikka kuinka joku muuta teille väittäisi! 

Eli, pysykää kaukana korppujauhoista murekkeita, pihvejä tai lihapullia tehdessä! Sillä ei saa muuta aikaan kuin pilattua taikinan!

Broilerin rintapaloja parillakin tapaa.

Taas oltiin keretty joulukuulle, tenttu-ukot lienee hiippailivat ikkunoiden takana etsien uhreja joululistoilleen ja pukki oli jo tukevasti tankkailemassa kupuunsa tulilientä loppukuun toimintojaan varten. Joulukalenterikin oli saatu aluilleen ja keskiviikkona, 4. päivänä Paskiaisen joulukalenterissa oli alla jo pari kostean oluista luukkua avattuna joten taas oli tarvetta kokkailuille. 

Kaupassa oli taas kerran käyty mutta kinkkua Paskiainen ei vielä ollut jaksanut hankkia harjoitusvastustajaks. Broilerin rintapalat olivat olleet viimeajat tarjouksessa joten niihin oli tullut investoitua ja tehtyä niitä erilaisilla variaatioilla oluen juonnin ohella. Ja taas oli luvassa broileria olutta ja sarjoja nautiskellessa illan ja yön myötä.

Alkupalaksi Paskiainen päätti kokeilla korppujauhoilla leivetettyjä broilerin rintapaloja pannulla paistettuna. Ehkä hieman liikaa paistettuna, mutta pääasiana oli että pintaan piti saada erittäin rapea kerros korppujauhoista. Ensin Paskiainen suolasi ja pippuroi broilerin rintapalat, sitten tuhdisti pyöritteli korppujauhoissa ja seuraavaksi palat pannulle4/6 säädölle paistumaan muutaman minuutin välein käännellen että joka puoli paloista saisi rapean pinnan.

Lopputulos oli yllättäen parasta broileria pitkään aikaan ja maistui vallan hyvin oluen kera.

Ilta sujui suuremmitta ongelmitta ja yöllä kun hiuka iski uudestaan kokkausvuorossa oli riisi+rehut sekoitusta ja uunissa kypsenneltyjä broilerin rintapaloja joista paistoliemet sitten Paskiainen kaateli riisin sekaan antamaan extraa makua. 

Aluksi palat vuokaan ja uuniin, 150 asteeseen suunnilleen tunniksi. Odotellessa pari desiä riiiä kattilaan, tuplasti vettä, lihaliemikuutio ja mausteita ja odottamaan kunnes vesi kiehuisi. Sitten kansi päälle kattilaan, levy ykköselle ja 20 minuuttia odottelua ja riisit pois levyltä loipulta. Broilerin ollessa valmista vuoasta paistoliemet riisin sekaan. Seuraavaksi mutustettavat lautaselle.

Arvosana. 3.75/5 yöllisistiä riisi+rehut ja uunitettu broilerin rintapala setistä. Mutta täytyy todeta että korppujauhoissa pannulla paistettu versio olisi ollut varmaan 4.25/5 arvoinen sillä pannulla paistettuna tuloksena oli illasta jopa paremmin rapeutunutta broileria, se vain olisi vaatinut erillisen kastikkeen tekemisen. Pannulla paistaminen leivitettynä nyt lienee Paskiaisen seuraava suosikki tapa tehdä broilerin rintapaloja, em. tapaa tulee varmaan tulevaisuudessa testattua enemmänkin.

Ai niin, ja käytössä oli luullisia broilerin rintapaloja joten ei ole pakko käyttää pelkkää filettä.