Paskiaisen raakana paistellut "maalaisranskikset", porsaan sisäfilepihvit ja sipulirenkaat

Oli taas kerran vallan ankea päivä, Paskiaisen oli pitänyt rientää tuli ahterin alla sinne sun tänne ja hoidella paperisotia.

Bussissa kului tunti, istuskellessa toinen, kiroillessa lähes kolmas, bussissa taas neljäs ja pari lisää vitutustuntina… Mutta kyllä sentään kaupasta jotain käteen jäi ilta mutusteltavasksi.

Koska Paskiaisella oli paska päivä, ja vitutti kuin majavaa avohakkuualueella, oli pitänyt käydä leikkimässä sosiaalista työkkiksen tampioiden kanssa kun kela päätti että Kakkiaisen setä on kelvollinen töihin vaikka onkin hajalla rangasta.

Traumaattiselta paluumatkalta Paskiainen poikkesi paikalliseen kauppaan ja osti kasan olutta, possun sisäfilettä (sattui olemaan alennuksessa) ja paria muuta osasta ateriaksi, unohtaen toki taas kerran puolet alkuperäisistä suunnitelluista ostoksista mutta emmehän sen ole antaneet ennenkään haitata murenen tekoa. 

Ei muuta kuin muutamaa olutta auki ja vitutuksen hukutukseen vain käsiksi. Ja tokeneehan se lopulta vähitellen… Seuraavana olisi vuorossa se ruoka ja nälätys mutta eiköhän siihenkin löytyi sopivan paha lääkitys joten ei kun alkuun asiassa...

Ota 2-3 perunaa (koon mukaan), pilko ne 8-12 lohkoksi (halkaise, ja halkaise puolikkaat, ja halkaise taas puolikkaat 2-3 perunaveneeksi). Pese perunat sillä tärkkelystä pitää saada pois paistopinnoista, tarkoitus kun on käristrellä niitä raakoina… Kuivaa perunalohkot ja öljyä ne, suolaa ja mausta… 

Paista lohkoja pannulla aluksi n. 10 minuuttua miedolla lämmöllä käännellen n. 3 min välein. Sen jälkeen lisää pannulle potkua ja paista lohkoja 10-15min lisää käännellen n. 3 min välein kunnes perunat näyttävät nätin paistuneilta. Mausta perunat vielä suolalla ja pippurilla jos mielestäsi niitä puuttuu…  Lapa paistetut potut lautaselle.

Kakkiasen setää ihmetyttää miten niin kovin moni ei tunnu ymmärtävän että perunat voi paistella myös raakana. Ei se homma vaadi muuta kuin hieman pidemmän paistoajan ja soveliasta lämpötilaa! "maalaisranskalaisiksi" näitä jossain päin palloa myös haukutaan...

Armas Paskiaisenne toki purki perunoihin mausteeksi valkopippurias, mustapippuria chili ja mitä kaapista irtosi… Valkosipuli sopii hyvin myös perunoihin mutta ei sattunut olemaan sitä nyt kun tuli sijoitettua viimeiset nakkisoppaan ja unohtui ostaa lisää…

Viipaloi sipuli tai pari ja paista se pannulla miedolla lämmöllä kunnes sopivasti ruskettunutta karamellisointia sipulissa… Sijoita sipulit lautaselle perunoiden kavereiksi.

Tätä sapuskaa tehdessä on hyötyä jos on muutama pannu niin voi paistella kaikkia samaan aikaan...

Paistele possun sisäfilepihvit, paksuudesta riippuen, itsellä meni n. 2-3cm siivujen kera ehkäpä se 6-8 minuuttia, 3-4 min/puoli. Paljon vaikuttaa pannun lämpötila kuten yleensä. Puhdittomalla liekillähän niitä saa paistella koko illan...

Siirrä kaikki lautaselle ja kaveriksi vaikka avomaakurkkua viipaleina kuten tämä saparoniekkoja ahmiva Paskiainen teki kuten kuvasta näkyy ja huomenna vessasta haisee.

Lopputuloksena aivan hyvää mussuteltavaa keskelle päivää vitutuskänniin.

Arvosana: 4/5. Oikein hyviä natusteltavia ovat nämä. Jokin kermainen viher-punapippuri kastike lisäksi niin olisivat helposti neljänneksen tai puolikkaan vielä parempia mutta näinkin oivallisia.

Paskiaisen grillimakkarasoppa termarissa

Paskiainen oli saanut käsiinsä 3 terästermosta, soveliasta rahallista korvausta vastaan toki. Siksi luvassa onkin hieman erilaista tekstiä, sillä luvassa olisi testiä termosten toimivuudesta samalla kun Kakkiaisen setä samplailisi olutta ja termoksessa hauduteltua soppaa testiksi.

Aloitellaan siis soppa asialla. 

Ainekset:

• perunoita parit (koon mukaan, pieniä enempi)
• sipuli
• pussi pakasterehuja (sekavihanneksia tällä kertaa)
• mausteita
• liemikuutio
• hieman spaghettia
• chili-sulatejuusto grillimakkara

Aloita keittämällä vettä termarin esilämmitystä varten.

Kuori ja paloittele termariin perunat sopivan pieniksi paloiksi, pilko sekaan sipuli omia raajoja leikkelemättä. Roimi sekaan paloiteltu grillimakkara ja pakasterehut. Lisää termariin mausteita ja lihaliemikuutio. Pätki vielä sekaan hieman spaghettia jos jaksat, liikaa ei kannata laittaa sillä spaghetti imee nestettä itseensä yllättävän paljon. Kaada termari täyteen kiehuvaa vettä. Termaria ei kannata liian täyteen pelkillä aineksilla täyttää sillä liemi on hyvää leinän tai sämpylöiden kera... 

SIIRRÄ SOPPA-ainekset sieltä termarista kattilaan (nyt kun näppärästi tiedät että aineksia on se termarillinen).

Täytä termari odotellessa kiehuvalla vedellä lämmitystä varten.

Lämmitä soppa kattilassa kiehuvaksi ja keitä hetki, pari minuuttia riittää sillä soppa hautuu termarissa valmiiksi ajan kanssa.

Kaada lämmitysvesi termarista pois ja täytä termari kiehuvalla sopalla. Anna sopaun hautua lappeellaan olevassa termarissa (ettei sisältö ole betonina termarin pohjassa) muutama tunti kun etsit itsellesi nälkää oluita maistelemalla. 

Nälän löydyttyä avaa termari ja ei kun syömään...

Em. soppa onnistuu keitto termoksessa ja myös normaalissa ihan yhtälailla ja se etu näin valmistaessa on että soppa saa muhia rauhassa siellä termarissa valmiiksi eikä sinun tarvitse sitä kyttäillä... 

Jos haluaa harrastaa juopottelua jossain luonnonhelmassa on tällainen eväs yksi vaihtoehto ottaa mukaan reppuun (oluiden ja parin sämpylän kera) pussikaljoille lähtiessä... Soppa alkaa olla sopivassa kunnossa kun pussikaljottelija alkaa olla sopivassa soosissa... 

Mutta muista, ei kannata luontoon ottaa mukaan lasitermaria vaan TERÄS termari, ja mielellään toimiva sellainen (siitä lisää termari testissä alla), ellei halua että homma menee reisille, termari on sirpaleina a safkat jää syömättä.

Arvio 3/5. Ihan oivallista syötävää keitto näin vaihteluna välillä. Paskiaisen setä tykkääpi sopparuoista leivän kera, harvemmin vain tulee niitä nautiskeltua silloin kun olutta tulee hörpittyä...

-----

Ja sitten tieteelliseen osaan ja termari arvosteluun...

Kakkiaisen sedän käsiin oli siis rahaa pois luovuttamalla päätynyt kolme Vildmark terästermosta. 0.5L, 1.0L ja 1.2L yhdistelmä (soppa) termos. 

Alla kuvat 0.5L, 1L ja 1.2L

Tokihan termarit piti testata että olisivat toimivia sillä termokset toimivat tyhjiöllä ja jos tyhjiö on paskana, on termos myös paskana...

Ulkoisesti Vildmark termarit vaikuttivat ihan ookoo kapineilta, tosin 1L termarin sisäkorkki on kyllä epäilyttävä ja Paskiaisella on sellainen kutina että se tulee vielä vuotamaan jossain vaiheessa. Muiden termareiden korkit vaikuttivat hyvin toimivilta tosin.

0.5L termoksessa on mukana yksi kuppi kantena. 1L termoksessa kuppeja on kantena kaksi kappaletta eli kätevää jos pitää kaverillekin tarjota termarin sisältöä. 1.2L yhdistelmätermarissa on kantena pari kuppia joista voi sisään tehtyä soppaa mussutella onnellisena kuin villisika metsälaitumella. Onpa 1.2L termarissa vielä kantoripakin.

Sitten asiaan. 

Paskiainen oli aloittanut tieteellisen projektinsa termareiden toimivuudesta hyvissä ajoin, se kun kestäisi tunteja! Siksi hommaan oli varattu loota oluttakin.

Termarit on hyvä testata niin tietää kauanko niissä juomat lämpiminä, tai kylminä. Termarit säilyttää juomat myös kylminä mikä joskus tuppaa unohtumaan. Tosin hiilihapollisia jne. aineita ei termariin kannata laittaa ellei halua niistä potentiaalisia pommeja.

Mutta sitten asiaan, termarit oli esilämmitetty kiehuvalla vedellä yli 5 minuutin verran Paskiaisen kaataessa olutta pötsitermariinsa.

Esilämmitellessä kävi ilmi että 1.2L yhdistelmätermari mitä ilmeisimmin olisi hajallinen ja siitä joutuisi reklamoimaan, kyseinen kapine kun lämpeni kuoren osalta kuin Turkkilainen torikauppias tinkailusta ja sehän johtuisi siitä että tyhjiö ei ole toimiva.

Noh, Paskiainen keitteli lisää vettä kiehuvaksi, kaatoi termarit tyhjiksi ja kiehuva vesi termareihin, alustava lämpömittaus, korkit kiinni ja kellonaika ylös. Torkkuajastin tunnin hälytyksille ja ei kun kaljoittelemaan niin testi sujuisi nätisti. 

Alla käppyrää termareiden kyvystä pitää lämpöä. Koska termareita avattiin testin aikana pitää muistaa että siitä aina karkaa lämpöä joten avaamatta lämpötilat olisi loppupuolella mahdollisesti parit asteet korkeampana.

Kuten käppyrästä käy ilmi on tosiaan 1.2L yhdistelmätermari paskana. Muut toimivat vallan oivallisesti. 

Nytpä pysyisi Paskiaisen juomat lämpiminä tai kylminä pitkiä aikoja ja jahka soppatermarin saa vaihdettua toimivaan olisi ulkona pussikaljailuun mahdollista ottaa mukaan evästäkin. 

Itse asiassa koko soppa-ajatus safkaksi lähti siitä että Paskiainen havaitsi termarin olevan risana ja keskeytti sen osalta testin jo puolitiessä ja keitteli testiksi sisään sitä soppaa (tosin keitti n. 5 min koska termari selkeästi on hajallinen) että onnistuisiko sillä silti keiton teko.

Lisäys: Avaamattomien termareiden lämpötiloista mitattuna vain 12h kohdalla. 0.5L termarissa vedet olivat 2 astetta lämpimämmät ja 1L termarissa 3 astetta lämpimämmät.

Tulevan previkkaa (8

Ei se ei ole kiljua.

Raakana paistetut perunat ja possun sisäfilee viipaleet yölliseen nälänhätään

Taas kerran oli yö hiippaillut Paskiaisen kimppuun ja nälkä kurnutti suolissa kuin Saku sammakko kosiomatkalla,  olisi siis tehtävä jotain moisen tunkeilevan vieraan vaientamiseksi ettei piru vaan raiskaisi umpisuolta tai jotain.

Nälän torjuntaan olisi rajoitettu valikoima sillä herra Kakkiainen oli aika laiska kaupassa, lappoi vaan kärryyn kaljaa, testiksi paketin  "x-tra lihaa" (grillimarinoitu porsaan sisäflee) ja muutaman perunan. Sipulin perhanat unohtuivat tyystin kun Paskiainen ei muistanut niiden puutetta kaikessa kaljahampaan kolotuksessaan.

Paskiaisen piinapenkkiin pääsi x-tra grillimarinoitu porsaan sisäfile. Ja aiemmasta päätellen luvassa ei olisi maailman parasta lihaa sillä marinadia paketissa on 28% ja siispä lihaa 72%… Että ei kun menoksi, totesi Kakkiainen ja kippasi olutta sisäänsä kuin olisi säästöpossu oluelle. 

Raa-at perunat Paskiainen veti laiskasti n. puolen sentin siivuiksi, öljysi, maustoi ja paisteli pannulla keskikuraa samplaillen. 

Possun lihakset leikkautuivat viipaleiksi ja aiemmasta x-tra "liha" tuttavuudesta viisastuneena Paskiainen pisti hellan kuumuuden täysille hetkeksi aikaa vähän ennen paistamista varmistamaan että uskollinen valurautapannu ei hyytyisi ja liha saisi edes jotain paistopintaa.

Jos vanhat merkit pitäisivät paikkansa, lihasta tulisi nestettä kuin rakkovaivaisesta marsusta. Tuntuvat osaavan imeyttää valmiiksi marinoituun lihaan enempi nestettä kuin itse lihaa on näissä x-tra tapauksissa… Ja näinhän kävikin, lihasta tuli reippaasti nestettä joten oli hyvä olla kuumuutta paistellessa.

Paston lämpötilat ja ajat vaihtelee taas kerran perunaviipaleiden paksuudesta, lihan vetisyydestä jne. joten niiden osalta herra Kakkiainen meni vain olutta maistellen mutulla läpi.

Alla kuva lopputuloksista.

Arvosana 2.5/5. Perunat olivat oikein hyviä, mutta liha oli taas reilusti alle keskivertoa, ei tosin edes lähellä heikointa esitystä mitä tulee x-tra lihoihin/tuotteisiin, tällä kertaa liha ei ollut ihmeen sienimäistä kuten joskus…

Paskiaisen juusto-pekoni-sinappi-majoneesi leivät terveysterroristien kauhuksi

Aika oli taas laukannut kun ADHD:n omaava virtahepo ja Paskiaisen herrakin oli loputa toipunut lähes viikon piinanneista vaivoistaan. Lienee oli tullut tehtyä jotain pahaa kun oli rankaisuna vaivoja, tai sitten ne oli ennakkoa tulevista ilkeyksistä mihin Paskiainen mahdollisesti ryhtyisi.

Iltaa oli vietetty laivan tuliaisia läträillen. Siis taas kerran olvin tuplapukilla, tuolla tuhdilla 8.5% ohrapirtelöllä. Lisäkkeeksi Paskiainen oli siemaillut hieman toista märkää tuotetta, vodkaa. Olo oli sen mukainen, hilpeästi huppelissa, ja hiuka ahdisteli viimeisiä ruoanmurusia suolenmutkissa.

Pötsi halusi siis huomiota, joten ei kun mielessä kelailemaan mikä olisi soveliasta rasvaista yösyömistä. Paistettu leipä varmaan soveltuisi näköesteeksi nälänhädän eteen, tuumi Paskiainen. Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen ja hoiperrellen keittiöön.

Leipä kaapista esiin ja sitten jääkaapista kaivamaan olutta ettei kokin polttoaine kesken loppuisi, ja niitä loppuja tarvikkeita leipien tuottamiseen.

Käyttöön löytyi seuraavat ainekset:

• leipää pari viipaletta
• voita
• pekonia muutama siivu
• cheddar juustoa pari siivua
• sinappia
• majoneesiä

Paistele ensin pekoniviipaleet rauhassa, älä liian kovalla kuumuudella.

Leiväksi käy parhaiten ohuemmat viipaleet eli vaikka paahtoleipä. Voitele leivät voilla, päälle sinappia ja majoneesia, siihen päälle sitten juustoviipaleet, itse käytin cheddaria. "Kasta" ja voitele leivän toiset puolet pekonin paistosta tulleessa rasvassa hyvin.

Laita toinen leipä pannulle juustopuoli ylös, juuston päälle pekonit ja pekonien päälle toinen leipä juustopuoli alaspäin. Painele leipiä vähän littuun jos ne tuntuvat jäävän liian avonaiseksi.

Matalalla lämmöllä anna leivän paistua rapean kultaiseksi, käännä leipä ja paista toinenkin puoli rauhassa.

Lopputulokset alla.

Ja vielä halki leikattuna.

Arvosana: 4.5/5. Nämä leivät ovat todella hyviä ja takuulla saa Pekka Puskan ja muut kansanterveyslaitoksen kaiken ilon pilaavat terveysterroristit repimään viimeisetkin haituvansa päästä. Niin herkullisen rasvaisia, maukkaita, ja lienee epäterveellisiä nämä leivät ovat. 

Perinteikästä musakaa

Vaikka tänään pitikin olla rauhallinen päivä ja Porsaan piti mennä äidin tykö syömään, ei näin kuitenkaan käynyt. Vaan joutui hän yksin nielemään karvaan kalkkinsa. Jokaisen äitihän aina ne parhaat ruuat tekee, eikö (:

Päivän ruokalistaa miettiessä Porsaalla oli kaksi ideaa, helppoa ja nopeaa. Ei jaksaisi sulattaa pakkasessa lojuvaa porsaan sisäfilettä, eikä myöskään jaksaisi nähdä ylimääräistä vaivaa kovin hirveästi päivittäisen energiansaannin täyttämiseen. Porsaan kaverin sulattaminen ei olisi ollut kovin nopea toimenpide sitäpaitsi.
Siispä aikani pähkältyä mieleeni tuli tämä jo koulustakin tuttu ruoka, perunamuussia ja jauhelihaa, yksinkertaista ja maistuvaa.

Tuomio: 3/5 Kyllähän tämä nälän vie eikä ihan hirveätä edes ole. (voittaa paskiaisen koiranruuan mennentullen)

Ohje: Ota pari kolme pussia (125g pusseja) ja heitä kattilaan, niskaan niin kuumaa vettä kun putkista irtoaa, ja levylle. Muista mieto lämpötila, esim Porsas teki muussinsa 4/6 asetuksella. Sekoita muussia välillä, paista jauheliha (700-800g), mausta kuten mieli tekee, eli valkosipulilla, merisuolalla, mustapippurilla, yms yms. Muussin maustamiseksi Porsas suosittelee valkosipulia, sitruunapippuria ja merisuolaa; Porsaan muussi on keltaista koska siinä on myös curryä ja paprikaa.

Oluenmetsästäjän leikkeet, varhaisperunat ja sienikastike.

Paskiainen oli päättänyt viettää pikku lauantai-iltaa ja torstain aamupuolta kalsarikännäillen kuten tyypilliseen tuurijuopon toimenkuvaan kuuluu. Illan tarvikkeet vain puuttuivat, mutta sitä ennen oli hieman levättävä että jaksaisi. 

Lepotila oli koitua Paskiaisen suunnitelmien kohtaloksi sillä nokoset venyivät lähes liiankin pitkään ja kauppaan oli vähä ennen iltayhdeksää laukattava kuin lauma vihaisia virtahepoja, onneksi kylä oli lähes tyhjä ja sivulliset säästyivät Paskias-stampedelta.

Kauppareissun jälkeen oli taas varustauduttu iltaa varten. Jälleen kerran juomaksi oli valittu Koffia ostamalla lähikaupan halvinta kotimaista keskikuraa sillä tarkoitus oli keskittyä sen osalta määrään, ei laatuun, orastavaa känniä oli haussa siis. 

Ruokapuolelle Paskiaisella oli ollut suunnitelmia jo aiemmasta joten oli varhaisperunoita, porsaan perhosleikkeitä ja suolattuja metsäsieniä jotka olivat sitten kunnollista kotimaista tavaraa eikä mitään marketissa myytävää "virolaista", oikeasti lienee tsernobylistä tuotua, mutanttisienisilppua joka on ajettu hakkurista läpi ihan hiukkasiksi asti. 

Tämähän paskiainen ei nälkää aikonut tänään nähdä. 

Ilta alkoi reppaasti keppanakoskea kurkusta alas uitellen ja elokuvia tuijotellen. Jossain vaiheessa yötä oli nälkä aloittanut suorittaa ruokahalua kiihottavaa perverssiä extempore esitystään.  Paskiainen taisteli vääjäämätöntä vastaan yrittämällä hukuttaa sen olutkosken kuohuihin, mutta ei auttanut ei, lopulta oli antauduttava ja huojuttava keittiöön toteuttamaan aamuyön operaatio kokkausta.

Perunat siirtyivät veden ja suolaripaiksen saattelemina kattilaan kiehumaan Kakkiaisen samplaillessa sivussa olutta ettei vedestä vain saisi allergista reaktiota.  

Sitten perhosleikkeiden kimppuun, ja ei kun apinan raivolla elmukelmun välissä littuun isoiksi ohuiksi leikkeiksi. 

Leikkeitä varten tarvittaisiin jotain millä sitoa leivitteet kiinni. Paskiainen otti taas kerran käyttöön erityisen salaisen aseensa jolla leikkeistä tulisi leivitettynä erityisen maukkaita joten perinteinen muna saisi jäädä kanan alle haudottavaksi.

Lautaselle reilu ruuttaus sinappia, sitten hitunen olutta ja vispilällä ne sekaisin. Sitten pieni tilkka kerrallaan olutta lisäilemään ja sekoittelemaan kunnes seos tuntuu soveliaan paksulta, jos seos ohenee liikaa niin lisää sinappia! Ei kannata tehdä ihan liian nestemäistä seosta! Jos olutta ei ole niin esim. maitoa (tai vettä) ja sinappia voi myös sekoittaa keskenään ja käyttää, sekin on tähän erinomaista. Tällä kun leivitykset leikkeeseen sitoo niin maku saa nostetta perinteiseen verrattuna sillä sinappi ja possu yhteen soppii. 

Paistamiseen liittyy pieni ero että sinappi-oluella sidottuna leivitys on hieman herkempi irtoamaan joten varovaisuutta paistamiseen! Kannattaa kokeilla tätä normaalin sijaan! Kerrassaan herkullista.

Kastike oli vuorossa. Pannulle sipulisilppua kuullottumaan joksikin aikaa, sen sekaan ripaus vehnäjauhoja. Seuraavaksi sekaan kunnon kotimaisia metsäsieniä (suolatuja rouskuja asiallisesti suolat vähemmäksi liotettuna ja valutettuna) leikattuna paloiksi, ja pannulla ne sekaisin. Perään pannulle kerma, ja olutta sopivasti. Tässä tapauksessa ehkä desin verran. Olueksi sopisi oikein hyvin joku tumma olut mutta nyt mentiin Koffilla.  Mausteeksi valkopippuria jauheena ja hieman mustapippuria rouheena. Kannattaa tarkistaa maku ja lisätä suolaa/mausteita jos tarpeellisilta tuntuvat. Kun soosi  alkaa kuplia sen voi nostella sivuun toiselle levylle ykköselle hautumaan… 

Paistinpannuun öljyä reippaasti ja pannu lämpiämään. Itse Paskiaisen hellalla sopiva lämpötila tuntuu olevan 4 kun kaikkiaan teho pykäliä on 6.

Sitten leiketehdas pystyyn. Yhdelle lautaselle vehnäjauhoja, keskelle sinappi-olut mömmö lautanen, ja kolmanteen lautaseen korppujauhot. Leikeille pintaan pippurit ja suolat, sitten kunnolla painellen vehnäjauhoissa että varmaan tarttuvat, sitten leikkeet sinappi-olut lautasen kautta korppujauhoihin ja taas reipasta painelua että varmaan tarttuvat.

Lopulta kun pannu on lämmennyt paistamista varten, leike pannuun yksi kerrallaan paistettavaksi ellet omaa jättiläisen paistinpannua tai lastenkoon leikeitä. Paistamista hellan lämpötilasta riippuen kunnes pinta on sopivan värinen ja rapea (Paskiaisen tapauksessa n. 3-4 minuuttia/puoli). Lopulta paistettu leike lautaselle ja seuraavaa pannuun. Leikkeitä paistellessa on hyvä väli tarkistella sienisoosia ja ottaa olutta että jaksaa paistella…

Leikkeiden kaveriksi lautaselle sopii hyvin perunat tai perunamuusi, tässä nälkäisessä tapauksessa käytössä oli varhaisperunoita. Ja sitten ei kuin sienikastiketta perunoille ja leikkeille ja syömään, Mansikit ja muut rehun pupeltajat voivat lisää lautaselle ruohoja tai kerätä kokonaisen salaattilautasen sivuun märehtimistä varten, Paskiainen ei sellaisia tähän sapuskaan laittele. 

Alla kuvaa tuotoksesta. 

Metsästäjän leikkeet, perunat ja sienikastike.

Lautasella kasa perunoita, kolme reippaan isoa leikettä ja läjä sienikastiketta. Kyllä kelpaa ainakin tälle ahmatille…

Arvosana: 4.75/5. Erinomaisen hyvää syötävää, käy kännissä ja käy täysin vesiselvänäkin yhtä hyvin ja herkullisesti. 

Ainoa pisteen osien miinus siitä että Paskiainen unohti yhden aineksen! Annokseen kuuluisi vielä muutama viipale rapeaksi paistettua pekonia paloiksi leikattuna päälle varmistamaan Pekka Puskan ja muiden kolesteroolinatsien paheksunta mutta Paskiaisellahan ei moista herkkua tällä kertaa ollut kun unohti kaikessa tohinassa ne kauppaan.

Tarvikkeet:

- perunoita

- porsaan leikkeitä (tai perhosleikkeitä)

- vehnäjauhoja

- korppujauhoja

- pippureita ja suolaa

Kastike:

- sieniä

- vehnäjauhoja

- kermaa

- olutta

- valko- ja mustapippuria

Tällä kertaa unohtunut aines:

- pekoni