Grillisavustettua grillikylkeä ala Paskiainen

Paskiaisen outo tapa hillua pihalla sai taas jatkoa, joten varoitus siitä herkille ja viattomille lukijoillemme.

Juhannukset oli kärsitty ja keskikesän juhlava hukkumisjuhla ohitettu yhä elävien kirjoissa majaillen. Paskiaisen budjetti oli ollut hieman kuivanlainen joten kännäilyt olivat hetken aikaa poissa laskuista. Onneksi tuli kuunloppu ja budjettia joten Paskiainen tietenkin laukkasi kauppaan kaviot paukkuen.

Kaupasta mukaan tarttui 1.5kg kyljyksiä ja 3kg Snellmanin BBQ Grillikylkeä, ja luonnollisesti tuhti määrä olutta sillä Paskiaisen suunnitelmiin kuului aie savustaa/grillata kyljet pihalla hitaasti ja hartaasti. Kaikesta päätellen olisi siis tulossa lupaava, sisäisesti kostea, ja maukas päivä. Suolenmutkaan saisi muutakin kuin ilmaa.

Ennen kuin Paskiainen pihalle pääsisi, piti tosin tehdä moppisoosia grillailua varten. Siihen Kakkiainen lurautti seuraavia ainesosia:

- Ketsuppi
- Sinapsi
- Musta ja valkopipuria
- Mausteita
- Suolaa
- Sokeria
- Olutta
- Valkosipulia muutama kynsi pilkottuna

Ensin savustuslastut veteen likoamaan. Seuraavaksi  olutta kokkiin ja kattilaan, sitten muut ainekset kattilaan ja hitaasti keittelemään soosia kasaan luonnollisesti maistellen ja lisäillen suolaa/mausteita kunnes soosi tuntui toimivalta... Paskiainen ei yleensä mittaile aineksia vaan säveltää kokatessaan ja maistellessaan kunnes maistuu soveliaalta. Sitten kaljaa mukaan ja pihalle, olisi aika savustella grillikylkeä.

Piippusytytin tuotti hiilloksen nopasti kuin hitlerin uunit joten Paskiainen pääsi asiaan. Hiilien valmistumista odotellessa Paskiainen tehtaili muutaman "savupussukan", käytännössä siis liotettuja lastuja folioon laitettuna ja folion haarukalla tms. reikiä että savu pääsee ulos.

Sitten ei kuin hiilet toiseen laitaan että pallogrilliin saa pari lämpöaluetta. Suoran lämmön ja epäsuoran lämmön alueet. Hiilille folioon tehtailtu "savupussukka" antamaan hyvää savua. Kun edellisen savupussukan puhti loppu, se pois ja uutta tilalle grilliin.

Kuva grillailuista on napattu lienee parin tunnin kohdalla ennen moppisoosin lisääystä, siksi ylin kylki hassusti nojallaan se oli grillaillessa kahden muun päällä ja Paskiainen vaihteli kylkien paikkaa aina soosia laitellessa. Alimmassa kyljessä näkyykin aiemmin soosista mukaan tullut valkosipulin palanen.

Itse asiassa aiemmin samalla grillissä Paskiainen grillasi kolme kyljystä suoralla lämmölläkin ja paahtoi muutaman viipaleen valkosipulivoileipiä mutta niistä jäi kuva ottamatta ja ne olivat vain pientä purtavaa kokkauksen ajalle.

Paskiainen on hitaan ja matalan lämmön grillailun ystävä, se kun tuottaa parhaat tulokset. Grillin lämpötilaan mittailtiin digitaalisella paistomittarilla ja lämpötilaa yritettiin pitää n. 110-125'c haarukassa homman ajan.

Noin neljän ja puolen tunnin kohdalla kylkien grillausta Paskiainen turvautui "Teksasin tukeen/kainalosauvaan" (Texas crutch) eli laittoi kyljet folion sisään, päälle hieman moppisoosia ja loraus olutta folion sisään. Sitten ei kuin takaisin grilliin vielä muhimaan tunniksi, puoleksitoista.

Kyljet ei todellakaan ole hätäisen miehen ruokaa jos niistä tahtoo mureita. Paskiainen käytteli kylkien valmistamiseen yli 6 tuntia tällä kertaa, käytettyjä oluita ei tullut laskettua mutta niitä meni paljon.

Kuvassa lautasella jäähtynyttä kylkeä, siitä näkyy punertava savurengas joka kiertää kylkeä, herkullista ja savuista.

Lopputulos oli oikein maittavaa grillikylkeä savun aromeilla, pieni miinus Snellmanin pintamausteista joista jokin olisi saanut jäädä pois. 4.25/5 pistettä. Suosittelen kokeilemaan.

Lidlin inferno pizza

Viimeyön pimeiden unien jälkeen, Porsas ei voinut aavistaa minkälaisen herkkueineksen eteensä saisi. näistä nähtiin yleensä vain unia jotka olivat, ehkä painajaisia; ehkä niitä hyviä. Mutta ei tänään. Nälkäisenä tartuin ensimmäiseen siivuun, joka ehti melkein puoleenväliin ennenkuin kiksaisi hieman kitarisoja sisääänpäin. "Tämähän on hyvää!" totesin ja jatkoin palan tuhoamista. Harvoin kaupan lätykkä pitsa saa näin hymyn huulelle. Mutta tämä taisi saada kuolankin :D Itsesuojeluvaiston menettäneenä niistin nenäni ja haukkasin lisää; ihana polte täyte suuni, tätä ei voi kuin suositella.

3½/5 Harvinaisen hyvää einespitsaksi, kiva polte, mutta jää silti kaipaamaan enemmän (kaveri ei pystynyt syömään tätä edes). Päällä olevat chilit eivät olleet niin tulisia, söin niitä paljaltaan.

Kauhua kartanolla eli pikainen makkarapiknikki

Kaikkia ulkoilmasta huolestuneita lukijoita Paskiainen suosittaa pitämään käsiä ainakin pääsilmillään tämän kertaista lukiessa sillä kyseessä on episodi - Kauhua Kartanolla...

Paskiaista oli vaivannut jano joten sitä piti taas sammutella kuin paloja Coloradossa, tosin Paskiaisen janossa sentään säästyttiin uhreilta, kauhua sen sijaan riitti.

Jano tuo muassaan yleensä nälän joten senkin torjuntaa piti harjoittaa ja sitä varten Paskiainen uhmasi taas kohtaloa könyämällä pihalle suorittamaan rituaalista polttouhrausta makkaroilla jotka päätyisivät pötsihautaan lepäämään, joten teoriassa uhreja kuitenkin oli luvassa. 

Paskiaisen käpäliin oli tarttunut ö-luokan halvinta mahdollista x-tra grillimakkarahirvitystä paketti, sekä vastapainoksi Atrian Wilhelm Chili-Sulatejuustoa joka pärjäsi oivallisesti Kakkiaisen makkaratestissä aiemmin. Janoa torjui tällä kertaa Koffista poiketen laatikko Karjalaa.

Oluen upotusta harrastellessa piippusytytin oli tuottanut hyvän hiilloksen hiiliin samalla kun ensimmäiset oluet tuottivat hyvän mielen Paskiaiseen. 

Ensimmäisenä grillissä oli lämmitelty räjähtämiseen asti x-tra grillimakkaroita jotka sitten oli siirretty lautaselle jolle oli ruutattu sinapin tapaista kuin vauvan vaippaan "kakkoshanan" tuotosta...

Lautasta katsellessa jo alkoi kauhu kolkutella mieleen, ehkäpä nämä epäilyttävän epämääräiset pötköt olivat virheliikku. Noh, Kakkiainen kuitenkin on itsesuojeluvaistoton otus joten ei kuin maistelemaan.

Kauhun kirkaisut olisivat kaikuneet pihapiirissä jos Paskiaisella moiseen olisi taipumusta, onneksi ei ole ettei naapurin mummojen sorsat saaneet yllätys kastetta kirkaisujen pelottamina. 

Lopputulos oli yhtä epäilyttävän epäherkullinen kuin kuvasta arvata saattaa. Kyseiset "grillimakkarat" olivat hirvityksiä ilman sinappia, ja vain hieman parempia sinapin kera. 1/5 pistettä näille epämääräisille pötköille. Välttäkää näitä kuin kuppaa kesäkuussa! Nämä "grillimakkarat" meinasivat jäädä ylös vaikka oluen kera niitä alas yritti.

X-tra hirvityksiä päivitellessä ja väkisin syödessä Paskiainen oli ennakoivasti sijoitellut grilliin jo aiemmin hyväksi havaitut makkarat joten ne valmistuivat hitaasti edellisiä alas väkisin ahdistellessa...

Kakkos-setti makkaroita olikin sitten mitä oli kannattanut odottaa edellisen pettymyksen jälkeen. Nämä lihakkaammat pötköt eivät kaivanneet edes sinappia apuna tiirikoimaan pötsin ovea auki. Olut huuhtoi nämä alas ihan itsestään. Hetkeä aiemmin koettu kauhukin lievitti näitä mutustellessa.

Lisäksi Paskiainen havaitsi että tällä kertaa kyseessä oli taas "parempaa" settiä näitä makkaroita joissa oli taas jopa juustoa ihan isompina annoksina makkaran sisällä, luksusta! Viimeinen päiväys Wilhelmin kyrsissä oli 27.6.2013 joten taas eri satsista kyse kuin aiempaan sattuneet epäilyttävän juustottomat setit. Noh, joko laatu vaihtelee tai sitten Atria tehtailee näitä vaihtelevilla resepteillä... Tällä kertaa en valita, verrokkina oli niin hirveä tuote.

Pisteitä Wilhelm Chili-Sulatejuustoille 3.5/5 vaikka enemmänkin melkein teki mieli antaa x-tra hirvitysten jälkeen, niin erilaisia nämä olivat edukseen esiintyessään! Näihin lihaisampiin pötköihin kannattaa tarttua muulloinkin kuin viimeisessä hädässä!

Yhteensä Kakkiaisen pikaiselle makkarapiknikille siis 2.25/5 keskiarvollisesti jossa ruma lasku x-tra moskien vuoksi.

Onneksi tällä kertaa uhreiksi riitti pötsijumalille uhratut makkarat, vaikka Paskiaisen ruokahalun menehtyminen olikin ollut ensimmäisten hirvitysten vuoksi jopa lähellä.

Kakkiaisen savustetut kananräpylät

Paskiainen oli tilapäisessä mielenhäiriössä ja päätti viettää päivää ulkona grillaten ja samalla antautuen vaaraan joutua auringon värjättäväksi ja luonnonvoimien raiskaamaksi. Normaalistihan Paskiainen ei moista nahkansa värjäystä harrasta mutta kesällä näitä mielenhäriössä tehtyjä nälkäisiä päätöksiä sattuu, etenkin jos olutta on.

Ulos siirtyessä innosta täriseviin käpäliin tarttui grillihiilet, piippusytytin, "savupussit", broilerin koipireisiä ja muutama tölkki 8.5% olutta jotka Paskiainen kiikutti ulos havaitakseen vain että naapuri oli saanut saman idean, se ei silti Paskiaista hidastanut.

Olutta Paskiaiseen, paperia putkisytyttimen alaosaan ja hiilet putkeen ja tulta alle, Paskiainen saikin härpäkkeen syttymään ilman bensaa tai kemikaaleja. Sitten ei kun lisää olutta pälättimeen ja odottamaan se 20-30min että hiilet syttyy. Ja nehän syttyi. Oluet tyhjennettyään Paskiainen kävi tyhjentämässä itseään, haki grillin sekä lisää olutta.

Seuraavaksi hiilet lensivät grillin toiseen laitaan niin lämmön/kypsymisen kontrollointi paranee kun jää käytettäväksi suora ja epäsuoralämpö ja grillattavaa voi liikutella niiden välillä tarvittaessa ja se luonnistuu humalaiseltakin kokilta. Hiilien päälle lensi parit omatekoiset "savupussi". Pala foliota joiden sisään oli taiteltu liotettuja leppälastuja ja folio nyyttiin sitten tökitty haarukalla reikiä että savu pääsee ulos.

Kanankoivet siirtyivät vastustamatta grilliin, Paskiainen oli ultimaattisen laiskalla päällä eikä jaksanut hifistellä yhtään mitään mausteita kaupan marinadin lisäksi. Pääosa "marinoinnista" tapahtui suoraan Paskiaisen pötsiin ja sinnekin oluen välityksellä.

Paskiaisen kastellessa pötsiään koivet saivat savustua pitkän tovin n. 140 asteessa ja savupussien puhti kun alkoi hiipumaan seuraava lensi giilien päälle auttamaan taas. Aikaa Paskiainen ei hirveämmin grillaillessa seurannut vaan tarkkaili lähinnä lämpötilaa että koivet kypsyivät ja piti huolen että nesteet ei itse Kakkiaisessa päässeet loppumaan missään vaiheessa.

Koivista tuli ihan syötäviä vaikka olutta siemaileva kokkinne olikin ultralaiskalla päällä. Arvosanaksi 3.5/5. Rokotusta siitä että Paskiainen ei jaksanut maustella koipia itse vaan mentiin perus marinadilla.

Pekonissa käärittyjä juustoherkkusieniä ja uunnitettua kanaa

Arska pilkotti pilven raosta Porsaan puolihikisenä kauppaan ostamaan ruokaa ja palauttamaan pulloja. Pullojen palautuksesta ei meinannut tulla lasta eikä paskaakaan kun kaupan ainoan koneen olivat valloittaneet edellisyön pulloja keräilleet maahanmuuttajat muutaman jätesäkillisen kanssa. Puolisen tuntia venailtuaan Porsaas kuitenkin sai palautettua kassillisen omia tölkkejään ja pääsi innosta vinkuen kirmaamaan kaupan hyllyjen väliin.

Mukaan tarttui:
-Pari kanan grilliboxia
-isoja herkkusieniä
-pekonia
-chilicheddar juustoa
-halloumia
-keissi olutta

Näistä ne herkut syntyvät, mietti Porsas kun oli päässyt kotiin ja korkkasi ekan oluen. Noin 5 olutta myöhemmin inspiraatio ruuanlaitolle alkoi taas syttymään.

Arvio:
5/5 Kyllä näitä syö ennemmenkin kuin selkäänsä ottaa. Vaa-an numero todennäköisesti nousi parilla numerolla tätä erinomaista kesäruokaa nauttiessa.

Ohje:
Ota olut, jos toinenkin kun odottelet kanojen valmistumista 175 asteessa n.1½-2h että liha oikein irtoaa itestään niistä syödessä.
Ota herkkusienistä kanta pois, ja täytä jäljelle jäävä aukko valitsemallasi juustolla, juustoa valitessa kannattaa olla tarkkana ettei juusto ole liian kovaa tai liian löysää. Koskenlaskija on toinen hyvä vaihtoehto Porsaan käyttämälle chilicheddar juustolle. Kääri sienet pekoniin, 1-2pekonisiivua per sieni, makua asia montako tahtoo laittaa, myös kannat voi kääriä pekoniin. Uunita sieniä ~20-25min uunissa 175 asteessa kunnes näyttävät hyviltä.
Halloumiin saa mukavan ruskean pinnan kun sen paistaa pannulla. Itse laiskana pistin sen vaan uuniin noin ½ sentin viipaleina sienten seuraksi.

Paistetut yrttiset tomaatit, sipulit ja possun ulkofilepihvit

Taas oli yö parhaimmillaan, viileyttä riitti hetkeksi päivän helvetin helteiden sijaan.  Tämä Paskiainen oli torjunut nestehukkaa olvin tuonti tavaralla - tuplapukilla - illan ja yön mittaan joten siltäkin osalta oltiin tekstin tuottamiseen soveliaassa kunnossa, kännittähän ei blogata!

Kuten kaikki reippaat raittiit lukijamme tietävät hyvin, neste vain ei ole hyvä nälkää pitämään. Ei edes nestemäinen leipä, joita olueksikin kutsutaan, joten pötsissä murisi kuin karhuluolassa. Nälänhädän torjuntaan piti ryhtyä tukevan humalan tuomalla kokeilevalla itsevarmuudella, tuttu tilanne Paskiaisellenne.

Tutustuminen kaapin ja jääkaapin sisältöön paljasti että aineksiakin olisi hieman rajoitetusti. Löytyisi tomaattia, sipulia ja porsaan ulkofilettä about 1.8kg pötkö. Siitä ainakin irtoaisi pihvit poikasineen eli proteiinista ei ainakaan pulaa tulisi ja muutahan ei tosimies tarvitse parhaimmillaan. Lisäkkeet olisi lähinnä mietinnän alla rajoittuneisuuden vuoksi sillä toisivat ne toki hieman vaihtelua pelkkiin pihveihin.

Paskiainen leikkeli ulkofileestä muutaman siivun pihveiksi. Veitsen kanssa sikaa siivuiksi säädellessä välähti että lisäkkeeksi voisi taas kerran paistella sipulia, mutta pienellä lisäsävelellä.

Sipuli sai myös osansa hyvään tähtäävästä puukotuksesta ja viipaloitui sekä lensi pannulle öljyyn paistumaan. Viipaloitumisesta osalliseksi pääsi myös tomaatti, ei auttanut edes punainen suojaväri mokomaa.

Sipulin paistuttua pannulle pääsi tomaatin viipaleet. Lisäksi tomaatti sai päällensä hieman kuivattuja yrttejä mitä käteen sattui kaapista. Oreganoa, Basilikaa, ja taisi siihen jotain muutakin mennä mutta Paskiainen kerkesi unohtamaan jo, lisäksi hieman rouhittua mustapippuria ja suolaa. Tuoreyrtit varmaan olisi olleet parempia mutta pitää mennä niillä mitä on eikä alkaa hifistelemään jos ei voi... Tomaatit olisivat myös saaneet olla hieman paksumpina viipaleina sillä nyt ne meinasivat hajoilla hieman paistellessa.

Paistetut tomaatit pääsivät lautaselle sipulin seuraksi kun pihvit muuttivat pannuun suorittamaan valmistumisrituaaliaan yön pötsimatkaansa varten.

Paskiaisen hilpeä humalatila oli tässä vaiheessa reipas joten pihvit viettivät pannulla hetken hieman liian kauan parin ohuimman osalta. Paskiainen kun tykkää pihvinsä mehukkaina mutta pari ohuinta sattui kuumimmalle osalle pannua ja pisimmäksi aikaa joten mehukkuutta helmeili pihveistä pois hieman liikaa. Onneksi pari muuta ei moista kohtaloa kokenut. Mutta täysin oma vika.

Lopputulos oli hyvä ja maukas känniläisen yöllinen ateria. 3.25/5 arvosanaksi paskiaiselta. Palan painikkeena meni kylmää olvin tuplapukkia, ehkä hitusen liian tuhtia olutta tähän ja joku kevyempi vaalea lager olisi soveltunut paremmin, mutta sitä juodaan mitä on käsillä.

Paistetut sipulit toimivat aina, pihvitkin myös ja paistetut yrttiset tomaatit sopivat settiin samaten. Miinukset tulevat pääosin omasta humalatilasta johtuneesta hetkellisestä huomiokyvyn puutteesta pihvien paistamisessa sekä tomaatin hieman liian ohueksi viipaloimisesta.

Kannattaa kokeilla joskus paistettuja yrttisiä tomaatteja, tai grillattuja jos sattuu grilli olemaan tulilla. Tomaatit voi myös marinoida em. operaatioita varten ja sieltä heruu vielä lisää makuja...

Kesäyön extra-kevennetyt valtimontukosleivät

Uusi kuu, uudet kujeet, tai ainakin kuumuudet. Tämä lämpöä kestämätön Paskiainen on kironnut viimepäivinä viattomia Paskiaisia ahdistelevan helteen jo vähän kaikkialle asti. Tämä sää ei ole ihmisille, saati sitten eläimille, eikä etenkään Paskiaisille sovelias!

Paskiaisen kämpässä lämpötila loikkaa huolestuttaviin lukemiin heti kun aurinko paistaa joten kuun alku on vietetty kosteissa merkeissä nesteellä vilvoitellen. Samaa on Paskiaisen setä tehnyt tänäänkin päivää ja iltaa pitkin. Olutta on kulutettu mutta lähinnä hitaasti ja vakaasti joten mitenkään erikoisessa kännissä ei vielä tässä vaiheessa Kakkiainen ole. Siihen saattaa kuitenkin tulla korjaus yön ihanan viileinä tunteina.

Paskiainen sai taas tuota ulkomaan tuliaistoimitusta muutaman laatikon ja jääkaapissa on jähtymässä 8.5% olvin tuplapukit, sitä kelpaa siemailla. Ja se kun on aloitettu niin heti iski nälkää kun lämpötilatkin yötä kohti laskivat.

Hiukopalaa alkoi mieli halajaa joten Paskiainen laahusti keittiöön tutkimaan vaihtoehtoja. Backupiksi ostettua ranskanleipää oli, jauhelihaa oli, pekonia oli, ja kevennykseksi tomaattiakin. Kyllähän siitä jotain saisi aikaan joten ei kuin asiaan.

Ranskiksesta leikkautui 6 tukevaa viipaletta, ja pannulla paistui pekonit. Toinen puoli leivistä sai sinappi ja ketsuppi ruutauksen jos toisenkin. Toiset puolikkaat taas kolme paistettua pekoniviipaletta kukin.

Jauhelija (400g nauta-sikaa) jakautui kolmeen osaan joista tuli pihvit, pintaan pippurit ja suolat sekä paistamista.

Odotellessa Paskiainen viipaloi sipulia ja tomaattia. Sipuliviipaleet menivät lepäämään ketsupin ja sinapin päälle.

Jauhelihapihvien paistuttua ne rahdattiin paistolastalla sipulien päälle. Pihvien päälle taas tuli tomaattia ja koko koreuden päälle käännettiin se toinen viipale leipää jolla oli kolme paistettua pekonisiivua.

Koska helvetilliset helteet ovat verottaneet Paskiaisen olotilaa rankasti, tällä kertaa tehtiin niinkin huolestuttavan reipas kevennys kuin että leipäviipaleita ei paisteltu pekoni/jauheliha kombon tuottamassa reippaassa rasvalätäkössä. Sääli, siitä olisi tullut kovasti lisää makua ja pisteitä...

Kyllä noilla leivillä nälkä katosi joten siitä hyvät tuotokset. Pisteytykseksi paskiainen antaa tosin vain 3/5 sillä leivät eivät tosiaan olleet rasvassa paistetut ja näin maku oli huomattavasti vähäisempi kuin reippaasti kolesterolisemman ja rasvaisemman version...

Kassler pihvit á la Porsas

Porsaan vatsassa tuntui oudolle, mikä tämä uusi tunne oli? Nälkähän se siellä kurni ja söi vatsaa sisältäpäin. Vaan oli eräs ongelma, mitä syödä. Onneksi kaupassa ollessa Porsas pongasi tarjouksesta kassler pihvejä. Milläs muulla sitä päivänsä päättäisi kuin porsaalla? Tänään on vuorossa jo klassikoksi muodostunut herkku: kassler pihvejä ja uunissa rykäistyä perunasipuli suikaletta.

Arvio:
4,5/5 Tämä herkku on kyllä Porsaan mieleen. Pieni nipistys kastikkeen puuttumisesta.

Ohje: Pistä uunivuoka täyteen perunasipulia, liota merisuola (tai tavallinen suola) punaiseen maitoon tai kermaan ja kaada vuokaan. Lisää valitsemaasi nestettä kunnes näet sen pinnan perunoiden lomasta, pistä uuniin 175-200C. Uunita kunnes pinta näyttää kivan ruskealle. Anna laatikon "tekeytyä" pöydällä uunista ottamisen jälkeen jonkinaikaa, että nesteet imeytyvät.
Pese pihvit kaupan myrkyistä, pyyhi pihvien pinnasta ylimääräinen vesi pois, (tahi kuivata kuten Porsas hetkenaikaan kts. liite 1.) lämmitä pannulla itsellesi sopivalla suhteella voita ja öljyä. Mausta pihvit merisuolalla ja pippurilla, paista molemmin puolin ~3-5min (riippuen pannun lämpötilasta). Nauti.

Liite 1. kuivattaminen